Valmistujaiset saatiin juhlittua, sunnuntaina pakkasin ja vierailin vielä vihoviimeisen kerran Osakassa. Pitihän se nyt sitten kumminkin käydä den den town:issa, kaupunginosassa missä myydään action figureja, manga-lehtiä ja videoita.. ja pornoa. Olin kyllä yllättynyt, että rajuimmat tavarat oli piilotettu kauppojen toisiin ja kolmansiin kerroksiin, katutasossa näki vain kaikenlaisia sarjakuvahahmoja. Tosin kun kauppoihin meni sisälle, niin kyllähän sieltä sitten paljastui, ettei ne sarjakuvahahmot ihan lapsille olekaan tarkoitettu. Huolestuttavinta oli, että vaikka me kierrettiin paikkoja vitsinä, niin siellä oli keski-ikäisiä ukkoja miettimässä ostoksia ihan tositarkoituksella. Säälittävää.

Näin viattomilta ne kaupat näyttävät...

Mutta sisältä löytyy mm. tällaisia pikkunukkeja.

Ja tällaisilla kuvioilla voisi ostaa lakanoita...

Sunnuntai-iltana hypättiin Kiotossa yöbussiin ja matkattiin kohti Kawaguchiko:n kylää ja Fuji-vuorta. Tällä kertaa bussi oli hieman kalliimpi, mutta kyllä kannatti maksaakin, sillä bussissa oli kolme penkkiriviä ja jokaisen sai kallistettua reilusti taaksepäin. Palveluun kuului myös sisätossut ja viltti. Kyllä siellä kelpasi yö uinua.

Jo muutamaa minuttia ennen kahdeksaa saimme Fuji-vuoren näkyviimme ensimmäistä kertaa maanantai-aamuna. Tässä nimittäin Kawaguchiko:n rautatieasema.

Tällaisissa maisemissa syötiin aamupala, ihan järven rannassa, kun odoteltiin että voitaisiin hätyytellä hostellinväki hakemaan asemalta.

Aamupalan jälkeen siirryttiin takaisin asemalle ja johan lämpötila oli kivunnut miellyttäviin lukemiin :) Kyllä passaa lomailla.

Käytiin heittämässä reput hotellille ja vuokrattiin sieltä maastopyörät ja lähdettiin tutustumaan ympäristöön tarkemmin. Ehkä paras idea ikinä. Tämä kuva järven lähellä olevasta kondolihissistä, joka matkasi näköalapaikalle josta sai tiirailla Fujia.

Näköalapaikalta, mutta oli vuori pahalainen mennyt pilveen sillä aikaa kun hostellilla käytiin.

Matkanvarrelta löytyi matkamuistomyymälä, jossa "can be use plactic card" eli muovikortti voi käyttää... Niinpä niin.

Päädyttinpä sitten polkemaan koko Kawaguchiko-järven ympäri. Eihän se kovin iso lammikko ollut, yhteensä polkemista tuli varmaan parisenkymmentä kilometriä. Ja mikäs siinä oli polkiessa, ilma suosi ja pyörätkin olivat niin hyvät. Noita pystyi  jopa nimittämään pyöriksi, omien ruppanoitten jälkeen.

Illalla käytiin vielä uudemman kerran järven toisella puolella räpsimässä kuvia Fujista. Tarkoituksena oli bongata auringonlasku...

...mutta ei se kovin paljon tämän kummosemmaksi värjäytynyt tuo vuori. Nätti silti.

Ja tässä vielä minä ja uljas ratsuni. Oli kyllä niin hyvä pyöräillä kunnon pyörällä 9kk jälkeen. Oli oikein vaihteet ja satulakin oikealla korkeudella, mahotonta.

Sitten vielä yhteispotretti, Fuji-san ja Tiina.

Tiistaina päätettiin vielä katsoa nyppylä lähempää ja suunnattiin bussipysäkille. Bussilla pääsi Fujin viidennelle asemalle 2305 metriin, itse vuorihan on 3776 metriä korkea. Jos ylös asti olisi halunnt mennä, niin tuosta olisi ollut jatkettava jalan. Tällä kertaa kiipeäminen jäi tekemättä,  koska emme olleet varautuneet oikeilla varusteilla. Varusteiden uupuminen taas johtui siitä, että nyt ei ollut sesonkia ja luulimme ettei sesongin ulkopuolella saa Fujille kiivetä. Tämä tietohan ei pitänyt paikkansa, yksi hostellissa yöpyvistä pojista kiipesi huipulle edellisenä päivänä... Mutta mutta, kokemattomana kiipeilijänä vuoren valloitus sesongin ulkopuolella keskenämme ei kuulostanut kovin fiksulta, se jäi siis seuraavaan kertaan.

Fuji valloitettu! (noh, ainakin melkein.)

Epeli yritti mennä piiloon mäntyjen taakse, muttei onnistunut.

Paikallisjunat oli koristeltu kivasti aiheeseen sopiviksi.

Tiistai iltana sitten haikein mielin kohti Yokohamaa, millään ei olisi haluttu jättää tuota maanpäälistä taivasta. Ilma niin raikasta, luontoa ja vettä ympärillä, ei ollut ruuhkia... (Mitenkäs tuo kuulostaa niin tutulta? Missä voisi olla vastaavaa?)

Yokohaman hotellihuone ei ollut koolla pilattu, mutta kyllähän myö siihen mahduttiin, kunhan käänneltiin futonit oikeaan suuntaan... Ohuista futoneista ja riisisäkkityynystä täytyy kyllä antaa miinusta...Hintaan sisältyvä aamupala ja kattoterassi missä sen aamupalan voi syödä toi taas pisteet ylös...

Portti Yokohaman kiinalaiskortteliin.

Chinatownista löydettiin myös nätti temppeli.

Yokohamalaisen auton rekisterikilpi. Yokohamahan on Tokion kylkeen kiinni kasvanut Japanin toiseksi suurin kaupunki ja se on kuuluisa etenkin kiinalaiskorttelistaan.

Kuuluisa se on myös Landmark tornista, Japanin korkeimmasta rakennuksesta (273 m), jossa on myös maailman toiseksi nopein hissi (45 km/h).  (Maailman nopein hissi on Taipei 101:ssä.)

Siinä se nyt on.. Korkea oli juu.

Ja tämmöiset näkymät sieltä sitten oli.

Tältä Yokohama näyttää iltaisin mereltä kuvattuna. Tästä kuvasta tosin en voi itse ottaa kunniaa.. Oli vaan niin nätti kuva siellä tornin huipulla, että päätin räpsästä, niin näkyypähän tämmöinenkin puoli kaupungista.

Landmark tower:in jälkeen siirryttiin Mitsubishi Minatomirai Industrial Museoon, joka käsiteli kaikenlaisia ihmisten keksintöjä ja erilaisia kulkutapoja, merenalta kuuhun asti. Huomioi Maarian poseeraus. Raukkaparka on ollut jo liian kauan Japanissa, kun sormet on ojossa ja varpaatkin kääntyy sisäänpäin.

Oli siellä yksi robottikin. (Niitä oikeasti lähdettiin metsästämään.)

Museon pihalla innostuttiin poseeraamaan patsaan antaman mallin mukaisesti.

Iltapäivällä lähdettiin sitten palailemaan Hirakataan, että mie ehdin vielä illalla pakata viimeiset tavarat ja saan nukuttua edes muutaman tunnin ennen torstai aamun lentoa.

Luotijunassa viereen uskaltautui papparainen... ja mitäpä muutakaan se lukisi kuin sarjakuvia!! (Täysin luonnollista).

Vaikka juna kiisi 300 km/h, niin kyllä siinä ehti vielä maisemiakin katsella. Riisipellot vaan vilisi silmissä. Junassa istuskellessa ja korttia pelatessa oli vielä mukava nautiskella suomi-salakielestä, sai höpöttää mitä sylki suuhun toi ja saattoi olla täysin varma, että kukaan ympärillä ei ymmärtänyt...Tai noh, kyllä se Maaria nyt sentään ymmärsi, tai hyvin ainakin näytteli, jos ei ymmärtänyt...

Tämmönen se luotihirmu on nokasta katsottuna.

Tässä vielä paikallisia konnareita.

Ja sitten sitä oltiin kotona jälleen. Viimeistä iltaa. Vielä viimeisen kerran käytiin Gustossa syömässä ja sitten jatkui tavaroiden sovittelu matkalaukkuun. Onneksi olin pakannut melkein kaikki jo ennen Fujille lähtöä, nyt täytyi vain sovitella Fujilla mukana olleet tavarat ja tietokone järkevämmin toisiin laukkuihin. Ehdin ihan muutaman tunnin nukkuakin... Ja sitten alkoi paluu Suomeen. Siitä vielä tarkemmin seuraavassa postauksessa...