Kummasti sitä vaan on oppinut nopeasti pakkaamaan ja purkamaan tavaroita. Viime reissulle tarvitsi kesävaatteita, nyt haikaillaan talvi- ja lasketteluvaatteiden perään. Ainoana ongelmana on, että moisia vetimiä ei ole sattunut mukaan tulemaan.. Mennään siis niillä mitä on, kerrospukeutuminen kunniaan. Hankin ainoastaan säärystimet, kun nyt en ehtinyt niitä neulomaan (lanka ja puikot odottavat tuolla nurkassa) ja kunnon pukinpökkimän kerraston. Olin kyllä jo aikaisemminkin kuullut, että japanilaiset nukkuvat lämpökerrastot päällä, mutta nyt se on uskottava. Enkä kiellä unipuvun toimivuutta, nyt ei ollut yhtään kylmä kolmen täkin alla, vaikkei lämmitin ollutkaan päällä. Mietiskelin myös, että tämä hengittävä ja lämmin kerrasto toimii hyvin lasketellessa, vielä vain fleece ja kuoritakki+housut päälle, niin johan toimii. Ei toppapuvuilla mitään tee. Eikös vaan?

Tosiaankin sähkölasku oli hirmuinen, joten nyt ollaan päästy tähän japanilaisen asumisen ytimeen ja opeteltu pitämään pipoa sisälläkin. Nyt en ihmettele enää yhtään miten tyttöset pystyvät kipittelemään ilman housuja, pikkuriikkisissä hamosissaan... Ne on karaistettu kylmään jo ihan penskasta. Eikös suomalaisia sitten ole? No prkl, kyllä Suomessa kylmempi on, mutta meillä on myös keskuslämmitys ja eristetyt talot! Suomessa ei ole sisällä ikinä tarvinnut palella. Lisäksi aina on osattu vaatetta sen verran päälle laittaa, ettei ole kylmä ulkonakaan.

Tässä kuva naapurustosta ja mallina yksi tytteli, jolta on housut unohtunut kotiin.

Illalla olikin sitten jälleen Nabe-partyn vuoro, tälllä kertaa meidän kämpillä. Mai, Aika ja Saya tulivat käymään ja kokkailivat ruuan. Tiesi taas syöneensä kun ilta läheni loppuaan, nabeen kuuluu kaksi vaihetta, ensin syödään keitto, missä on lihaa, kalaa, salaattia ja sieniä, sitten samassa liemessa keitetään vielä udonit (eräänlaista spagettia).. Ja perinteisesti kaikki syödään mitä on tehtykin.. huhuh. Päälle sitten vielä naposteltavia, mutta japanilaisilla onkin sanonta: "o kashi wa betsu bara." (makeisille on toinen vatsalaukku)..

Maaria, Mai, Aika ja Saya

Nabe ja sen syöjä, ei se aina niin helppoa.ole...Varsinkin kun nuo sienen ryökäleet ovat niin pitkiä ja aina tuommoisessa isossa nipussa. Kansainvälinen käsimerkki meni vähän huti, piti sillä Maariaa osoittamani, hää kun miun taistelua "ystävällisesti" tallensi.

Aika, Mai, Saya ja mie ja jälkiruoka=kasa keksejä ja potaatochippu:ja. (Erikoistilaisuuden johdosta, päätimme vähän hullutella ja pitää lämmitintä päällä.) Jo ovella jaoimme kaikille vieraille suomalaisittain villasukat, se tuntui olevan japanilaisista kovinkin hauskaa (hyö kun käyttää sisällä lipokkaita..).

Kovin oli hauska ilta eilen. Tälle illalle on luvassa vähän vähemmän riemukasta meininkiä, pääsemme istumaan yöbussiin.. Saa nähdä nukkuuko edessä istuva tälläkin kertaa sylissä, vai sattuuko parempi arpaonni tällä kertaa.