Saavuimme Kansai Intenationalin kentälle yhdentoista aikaan maanantaina 27.8.07. Laskeutumiseen tuli lisäjännitystä siitä, että lentokenttä sijaitsee saarella lähellä Osakaa. Kun laskeutuminen alkoi ympärillä näkyi vain vettä ja laivoja, tuntui ihan, että nyt se hullu polskauttaa meidät mereen. Turvallisesti perille kumminkin päästiin.

Koska lento oli myöhässä emme ehtineet yliopiston järjestämään ensimmäiseen bussiin. Täytyi siis jälleen odotella. Jo koneessa tutustuimme kahteen ruotsalaiseen tyttöseen Nancyyn ja Kariniin. Heidän kanssa sitten tutkittiin lentokentän kauppoja. Näin ensimmäistä kertaa kaupat täynnä kummalisia tuotteita, joihin oli tietenkin kirjoitettu kummallisilla kirjaimilla. Kaikki näytti niin eksoottiselta. Vielä viikkoa myöhemmin kaikki näyttää hienolta, vessapaperipaketin muovinkin voisi ripustaa seinälle. Ehkä sekin asia muuttuu, kun opin lukemaan lisää kanjeja. Ensimmäinen ruokaostoskin onnistui. Ymmärsin, kun ravintolan täti kysyi haluanko riisiä myös. Aivan loistava fiilis. Osasin myös vastata, että kyllä, pienen annoksen kiitos. Jee.

14:00 pääsimme sitten siirtymään bussiin. Ulkolämpötila ja -kosteus yllättivät. Ihan kuin olisi seinään kävellyt.  Varmasti n. 30 astetta oli jo mittarissa. huh huh. Onneksi olin kerrospukeutunut, huppari ja trikoopaita vaan pois ja farkun lahjetta ylös. Silti oli kuuma. Onneksi bussi oli ilmastoitu. 1,5 tunnin huristelun jälkeen tulimme Hirakataan ja Seminar House- majoitukseen.

Vastassa oli hirmuinen hälinä ja ystävällisiä ihmisiä. Haruna (Seminaaritalo 2:n opiskelija-avustaja) jakoi tietopaketin ja huoneitten avaimet. Selvisi, että olemmekin Maarian kanssa kämppiksiä ja että orientaatioviikon aikana huoneessa asuu myös kolmas henkilö. Alunperin olin toivoin, että saisin japanilaisen kämppiksen ja pääsisin samaan taloon Maarian kanssa. Seminaaritaloissa nimittäin on aika tiukat säännöt, vierailijat eivät saa mennä tietokonehuoneeseen tai keittiöön.. jne. Mutta nyt homma ainakin toimii, voidaan ostaa Maarian kanssa yhteisiä ruokia ja tarvikkeita, esim. pyykinpesuainetta. Vähän jänskättää, että miten tässä nyt sitten välit säilyy, kun tuntee toisen liiankin hyvin, mutta eiköhän tämä tästä. Puhua kumminkin osataan, jos joku mieltä painaa, eikä kultuurieroa ole. Ja huonekaveriakin saa vaihtaa, jos ei yhteiselo suju ;)

Toinen kämppis olikin itävaltalainen Suzy. Pääsin siis jatkamaan kieliharjoittelua. Aamupäivä oli mennyt ruotsia mieleen palautellessa ja illalla tarinoitiin saksaksi. Kaikki kielet vahvistuu samassa paikassa, kätevää. Benri desu.
 
Iloinen yllätys oli myös huoneen ilmastointilaite. Oi ihanaa! Mie rakastan tuota konetta! Ilman sitä elämä täällä neljännessä kerroksessa olisi ihan täyttä tuskaa. Hiki virtaa jo vessamatkalla (10m), ihan ilman minkäänlaista urheilusuoritusta.

Illalla käytiin vielä kiertelemässä lähialuetta ja syömässä lähimmässä ruokapaikassa. Hyvää ruokaa sieltäkin sai (ja halpaa). Ruoka tuotiin pöydän keskellä olevalle kuumalle levylle, siitä sitten jokainen sai lastalla noukkia omansa pienemmälle lautaselle. Sillä tavalla ruoka pysyi kuumana koko ajan. Benri desu.

Illalla sitten toisen suihkun jälkeen... ehei ei nukkumaan, vaan kertaamaan japania, tiistai aamuna odotti nimittäin japanin tasokoe.. Nooh. eihän siitä kertaamisesta mitään tullut, edellisen yön olin nukkunut niin huonosti ja päivällä torkahdin vain vähän bussissa. Uni tuli siis silmään nopeasti.