Ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella... Juu, niinhän se sananlasku sanoo, mutta silti sitä aina välillä miettii, että missä on vika kun muilla näyttää menevän helpommin. Minkä tähden keramiikka-sensei tekee toisille työt viimeistelyä vaille valmiiksi? Ite väännän hampaat irvessä jotain uudestaan ja uudestaan, kunnes saan jotakin aikaiseksi, eikä kertaakaan sensei ole itteään avuksi tyrkyttänyt. Onko sitä vaan liian ylpeä/itepäinen pyytääkseen apua? Toiset sitä vaan polskuttaa ja tekee nättejä teekannuja ja on olevinaan niin keraamikkoa että...
Sama tuntuu olevan ihmissuhteissa, toisille annetaan anteeksi helpommin kuin toisille. "No se on se-ja-se, niiin ..." tai "-nönnönnööö- nyt vaan aattelee asioista eritavalla kun normaalit/toiset ihmiset." tai "se nyt vaan on vähän hippi/vapaampi ihminen" NO MIKÄ HELVETIN SYY SE ON? Ikinä en oo kuullu, että miulle ois annettu anteeksi vain ihan vaan sen takia, että "no se on Tiina, ainahan se tekee noin, ei sitä voi siitä syyttää.". paskat. Enkä väitä etteikö itessä ois syytä ollu niissä riidoissa missä oon ollu.. mutta silti. Aina oon sitä joutunu kaivelemaan ja ihan pitemmän prosessin läpi käymään, ennen kuin asia on molemmin puolin selvä (jos nyt isot riidat ikinä unohtuvat, vaikka ne ois anteeksiannettukin)...
Silti minuu kaivertaa, että joiltain ihmisiltä ei ees odoteta minkäänlaista prosessia, tai "asioiden halki puhumista": joo joo, kuulostaa niin tyttö-jutuilta taas. "meiän pitää puhua..." Mutta niin se vaan on! Jos ei ihmisten kanssa puhu, niin ei niitten mietteitä kuule. Jos ei mietteitä kuule, ei opi tuntemaan. Jos ei opi tuntemaan, ei tunne..ja silloin suhde on pinnallinen....Toiset pääsee helpommalla.
Vai onko se vaan vika miussa? Ilmeisesti. Miun syytä kaikki, vaikken tässä kyseisessä selkkauksessa ees mukana ookaan, vierestä vaan kattelen ja ihmettelen. Pahaa tekee. On se hyvä että ite tietää paremmin.. hehe (niin varmaan)..
Aina sitä luulee vuoden vanhempana jotain oppineensa ja kattelee muutaman vuoden takaisia juttuja myötähäpeän tunteissa "voi miten tyhmä ja naivi sitä olikaan silloin".. mutta tiiän, että vuoden päästä tämän vuoden asiat tuntuu tosi lapsellisilta. Kai sitä kasvaa ja oppii koko ajan... sittenkin. (ja siltikin ketuttaa, että toiset huomaa "hups kappas, onpas kiva juttu" ja asioita tapahtuu...mutta ite joutuu ihan jotain asioiden eteen tekemäänkin. perkele. Tasan ei käy onnen lahjat.
keskiviikko, 12. joulukuu 2007
Kommentit