Arashiyaman alue on myöskin Kioton suosikkejani ja tottahan sinne piti nyt mennä, kun kirsikat kukkivat. Samalla reissulla hämmästeltiin Katsura-joen väriä ja lähistön bambumetsää.
Shijo:n aseman lähellä, matkalla Arashiyamalle.
Jo Arashiyaman asemalla oli näin nättiä.
Katsura-joki.
Soutelemaankin ois päässy ja kyltti tietää kertoa missä suunnassa veneeseen pääsee hyppäämään.
Maisemaa oli paras tiirailla vuoren päältä.
Retken osallistujat, Joe, mie ja Saya-chan.
Nämä kolme edellistä kuvaa on otettu äitiä silmällä pitäen. Hyvää äitienpäivää! Ei taida meiän puutarha vielä kukoistaa samalla tavalla. Tuon viimisen puskan tunnistin samaksi lajikkeeksi mitä meillä on joskus ollut siinä takapihan nurkassa... Täydessä kukassa jo huhtikuun alussa...
Jos metsään haluat mennä nyt, niin takuulla yllätyt...
... Sillä herrat Steve ja Alex ovat taas panneet parastaan ja kovertaneet nimensä bambuun. Juuri näin. Mistähän johtuu, että paikalliset eivät hirveesti välitä ulkomaalaisista?
Aurinkokin pilkisti.
Matkan ruokauutuus: 3 x tee + 1 vanilja = jäätelö. Hmm. Mielenkiintoinen.
Miltäs tämä rakennus näyttää? Uskotteko jos sanon, että se on juna-asema? Kyllä, se se on. Kovin vaan on japanilaistyylinen, ensimmäinen laatuaan jonka olen täällä ollessani nähnyt.
Kaunista.
Ennen kotiin lähtöä syötiin italialaisessa ravintolassa, jossa pitsat oli pitsan kokoisia (ei jälkiruokalautasen) ja pasta maistui pastalta (eikä soija-kastikkeelta). Illan päätteeksi päästiin vielä nauttimaan kajimi:sta, tulipalon tuijottelusta, joku oli päättäny tuikata rakennuksen tuleen aika lähellä sitä ravintolaa missä oltiin syömässä.
Kotimatkalla japanilainen joukkoliikenne näytti taas parhaat puolensa, busseja ei vaan ole suunniteltu 206 cm pitkille ulkkareille... Olen tainnut aikaisemmin käyttää "istua polvet suussa" -sanontaa liian heppoisin perustein. Nyt tiedän, että huonomminkin voi olla :)
Kommentit