Tiistai alkoi campus-kierroksella ja täytyy sanoa, että nyt en enää pysty millään muotoa sanomaan Savonlinnan yliopiston tiloja campukseksi (vaikkeivät ne kaksi rakennusta mielestäni aikaisemminkaan campuksen nimitystä ole ansainneet.). Kansai Gaidain yliopisto on todella iso, ihastuttava ja hyvässä kunnossa. Yliopistolla on kuulemma myös alueen parhaimmat ja vimpan päälle rakennetut maanjäristyksen kestävät talot, eli siellä kannattaa olla jos järisee...
Sitten olikin japanin koe. Tättärää. Ei mennyt vahvasti. Mutta onneksi kaikki tekevät parin viikon päästä uuden kokeen, jolla testataan taso vielä kertaalleen, sen jälkeen kun aikaerot on nukuttu pois ja jo ennestään tutut asiat ovat palautuneet takaisin mieliin.
Kahdelta tapasin puhekaverini (=Speaking Partner)  Sayan. Hän lähti  meidän (USAlainen  Neave,  ruotsalaiset Nancy ja  Karin,  Maaria ja  mie)  avuksi polkupyörä ostoksille. (Juu, tiedän, ihan itsemurha-touhua ostaa heti toisena Japani päivänä polkupyörä..) Matkalta sain polkupyörän lisäksi jalkoihin rakot (ja isot sellaiset).

Tässä etualalla se nyt sitten on. Miun 5250 jeniä (n.30euroa) maksanut käytetty polkupyörä.

Uudetkin polkupyörät olivat tosi halpoja n.60 euroa/kpl. Mutta miulle riitti tämmönen käytetty ruppana. Päivän kierroksella huomasin, että paikallisilla pyörän satula on todella alhaalla, niin että jalan noustessa ylös polvi tulee melkein ohjaustangon kohdalle. Otinpa sitten itsekin vähän matalamman pyörän mihin olen tottunut. Näin viikon pyörällä huristeltuani ymmärrän japanilaisen ajattelutavan. Pyöräillessä on pysähdyttävä hirmu usein ja välillä hidastettava kävelyvauhtiin (kun tulee risteyksiä tai täytyy ohittaa joku/jokin), silloin on erittäin kätevä, että pystyy istumaan satulassa ja jalat yltävät maahan.

Eikä sitten tietenkään riittänyt, että olisimme vain ostaneet pyörät.. Ehei. Ne täytyy myös rekisteröidä! Pyöräkaupasta saimme rekisterilpun ja kaksi tarraa (toinen ilmoittaa, että  pyörä on rekisterissä ja toisessa on nimi ja osoite). Rekisterilappu piti kiikuttaa yliopistolle, josta saimme yliopiston pyöränpysäköinti-tarrat. Sitten pyörä täytyi vielä rekisteröidä seminaaritaloon, josta saimme myös pysäköintitarrat. Pyörää ei saa parkkeerata mihinkään luvattomalle paikalle ja täytyy sanoa, että luvallisia paikkoja on häviävän vähän. Juna-asemilla parkkipaikat ovatkin sitten maksullisia 100-200 jeniä/pvä.

Huomaa kyllä että japanilaiset ovat erikoistuneet tähän paperien pyörittelyyn. Myös tietokone täytyi rekisteröidä ja pankkitilin avaamiseen tarvittiin sen seitsemän kaavaketta (ja niiden tiedot täytyi olla pikkutarkasti samalla tavalla kirjoitettu kuin passissa on, esim. jos nimi on isoilla kirjaimilla passissa, niin sen täytyi olla ISOILLA kirjaimilla myös tilihakemuksessa.) Ja huomenna olisi vielä kaupungin kirjoihin rekisteröityminen. Tuskin maltan odottaa. Sinnekin tarvitaan 2 valokuvaa.. Hakupapereiden mukana lähetimme jo 10 valokuvaa.. Minkähän valokuvakollaasin ne ovat tuonne yliopistolle rakentaneet, sillä en ole nähnyt kuvia käytettävän muussa kuin opiskelijakortissani, jonka sain torstaina kursseille ilmottautuessani...

Kursseille ilmottautumisesta kerron vielä, sitten lopetan tämän pitkän sepustuksen... Keskiviikkona   täytyi maksaa kaikki maksut (koko syksyn vuokra, keramiikkakurssin tarvikemaksu, takuuvuokra jne.) ja mennä rekisteröitymään (juu, jälleen kerran) ja näyttämään, että vakuutukset on kunnossa. Samalla nostimme lottonumeron. Miulla oli kerrankin hyvä tuuri ja sain nron 131. Seuraavana päivänä menimme sitten jonottamaan taas maksulappujen ja lottonumeron kanssa kursseillerekisteröitymiseen. Kursseille rekisteröidyttiin lottonumeroiden osoittamassa järjestyksessä, eli mitä pienempi numero, sitä parempi mahdollisuus oli päästä haluamilleen kursseille. Itse pääsin kaikille haluamilleni, jopa erittäin suositulle keramiikankurssille. Lisäksi aloitan Sexuality and Culture in Japan: desire, power and social order -kurssin ja Survey of Japanese Art -kurssin. Kaikki kolme ovat melko kepeitä japanin kulttuuriin ja taiteeseen liittyviä kursseja, ihan vain vastapainoksi aamupäivän rankoille japanin tunneille. Viidesti viikossa on japanin kielioppitunteja ja kolme kertaa viikossa lukemista ja kirjoittamista. Takaisin ekaluokalle siis...