Tänään tein ensimmäisen kerran kalligrafiaa eli kanjeja piirtelin isolla siveltimellä. Sain kuulla kalligrafria kerhosta Yukolta, johon tutustuin toissa viikolla. Yuko on opiskellut Suomessa 10 kk ja halusi tavata suomalaisia täällä. Joten hän kirjotteli viestin miun yliopiston postilaatikkoon, udellen mahdanko olla suomalainen.. Oikeaan osui arvauksessaan.. Jotain hyötyä siis perisuomalaisesta nimestä nen-päätteineen.

Kanjien kirjoittaminen oli hankalaa niin isolla siveltimellä, muutenkaan kun en ole vesivärien ystävä... Sensein näytti mallia viuh-viuh-viuh ja sitten minä tein perässä plöts-plöts-plöts. Ja koko tunnin ajan harjoittelin yhtä ainutta merkkiä. Entinen kärsimätön Tiina olisi saattanut kyllästyä, mutta nykyinen lähes zeniläisen tyytyväinen  Tiina vaan piirteli. (ja paskat, tylsäähän se oli ku mitä, enkä ennen tunnin alkua muistanut kysyä, että kuinkas pitkästä sessiosta on kyse.) Jotenkin sain ajan kulumaan...ja lopulta homma alkoi sujumaankin. Ehkä pitää vielä kerran mennä koittamaan, josko se sitten ois vähemmän tuskasta. Kivat tyttöset siellä oli sensein lisäksi neuvomassa ja maalaamassa, että olisi ihan kiva tutustua heihin paremmin. Japanilaisia kavereita ei oo vieläkään liikaa :)