Lauantaina tutustuttiin keramiikka-Sensein johdolla Kioton kansallismuseoon, Kawai Kanjiron taloon/galleriaan ja erään tavaratalon yläkerrassa olevaan perinteisten käsitöiden näyttelyyn. Kansallismuseossa ei tietenkään saanut ottaa kuvia, joten todistusaineistoa ei nyt ole näytettävissä. Mutta mielenkiintoinen näyttely siellä oli ja nyt siitä sai paljon enemmän irti, kun olen tutustunut tekniikoihin itse ja varsinkin kun sensei selitti miten purnukat on tehty. Oon oppinu kattomaan kaikkia kippoja ja kuppeja eritavalla.
Kawai Kanjiro  oli kuuluisa kiotolainen  keraamikko ja hänen talonsa on nyttemmin muutettu museoksi. Talo oli perinteistä japanilaista taloa suurempi ja pihan perältä löytyi valtava uuni, jota Kanjiro on aikoinaan vuokrannut muillekin keramiikan tekijöille.

Tässä uunin suuaukolla, mie, Maija ja Inomata-sensei. Sensei on niin lutunen, oikee rölli-peikko.
Seuraavasta galleriasta löyty perinteisiä kimonoja, lasinpuhallusta, galligrafiaa ja tietenkin keramiikkaa. Keskittymiskyky jo vähän hortoili, muutamia hyviä ideoita sieltäkin mukaan tarttui. Sitten päästiin omille teillemme ja lähdettiinkin etsimään ruokapaikkaa.

Ja mikäs se matkalta löytyikään? Autoparkki, oikeen hissi ja kaikki. Näin sitä tilaa pitää käyttää.

Ruokapaikaksi valikoitui "kaiten-sushi", eli liukuhihna sushiravintola. Oivoi, että on nannaa. Liukuhihnalta saa valita haluamansa lautasen, siniraidalliset sisälsivät wasabia ja pilkulliset eivät (olivat siis vähemmän tulisia).  105 jeniä/lautanen. Eli  n.0,60 euroa/kpl. Lisäksi vihreää teetä sai juoda niin paljon kun veti. Ja luonnollisesti hintaan kuului soijakastikkeet, wasabi ja inkivääri(?)liuskat, joilla sai suun raikastettua seuraavaa makua varten. Tämmösiä paikkoja on vähän jokapuolella,  Hirakatassakin olen vastaavassa vieraillut. Näitä tulee ikävä sitten Suomessa.