Jeps, viime viikonloppuna alkoi jo ahdistaa, etta olin viettanyt niin monta viikonloppua vain Hirakatassa hengaillen. Niinpa paatinkin lahtea sivistamaan itteani Kiotoon ja vierailla Kanakon kanssa Kinkakuji:lla (kultainen temppeli) ja Ryoanji:lla (zentemppeli, jossa on kivipuutarha.)

Viime viikonloppuna satoi taas lunta molempina paivina ja se taisi houkutella entista enemman ihmisia temppeleille. Niin kuin kuvasta nakyy, ei oltu ainoat ihmiset liikkeella.

Kultainen temppeli koko loistossaan. Paljon hienompi kuin kopionsa Ginkakuji (hopeinen temppeli).

Ja olinhan se miekin siella, vahan heikolla hapella tosin. Edellisen illan karaokella saattoi olla jotain tekemista sen kanssa...

Ja sitten Ryoanji -temppeli. ja kivet. 15 kappeletta kivia kivien keskella. Paikan esitteessa vouhotettiin, etta tasta voi alkaa tiesi valaistumiseen, sen kun vaan istut puutarhan viereen, puhdistat mielesi ja tuijotat, niin kivet alkavat elamaan omaa elamaansa ja saattavat muuttaa jopa muotoaan. Jep jep, vaikka rapulaisena ei ole kovin vaikeaa mieltaan puhdistaa (paassa kun ei liiku yhtaan mitaan), niin en silti ihan tajunnu pointtia. Hei haloo! Ne on kivia!! Ja niitako tuijottelemalla miusta tulee parempi ihminen? Yeah riiiiight.

Samaisessa paikassa sain viimeinkin kuvan japanilaisesta hiusmuodista. Tassa tosin aika hillitty versio verrattuna niihin pikkumyy-nutturoihin, mita taalla yleensa nakee.

Ryoanji -temppelin ymparilla oli myos puisto, jossa oli todella kummallisia puita. Tai sitten ne on vaan parturoitu tunnistuskelvottomiksi. Ihan kuin puudeliksi trimmattuja minikokoisia mantyja (jotka haarautuu jo puolen metrin korkeudessa). Kertokaahan metsa-ihmiset, etta mita kummia olivat.