Polun varrella siellä täällä oli myös pieniä käsityöläistaloja, keramiikkaa ja kimonoliikkeitä. Käytettyjen kimonojen liikkeestä löytyi hienoja kankaita ja pukuja. Sain myös selvennystä mitä eroa on milläkin kaavulla. Kimono on siis juhlavaate, yleensä silkistä valmistettu, tummat sävyt vanhemmille ja vaaleat nuorille naisille. Miesten kimonot on aina tummansävyisiä. Kimonoon kuuluu useita kerroksia ja lopuksi obi-vyö joka kiedotaan isolle rusetille taakse. Morsiuskimonot ovat vielä asia erikseen, niihin kuuluu päähine ja kirjailussa on usein hedelmällisyyteen ja onneen liittyviä symboleita, esim. sorsa-pariskuntia. Sitten on olemassa Yukatat, kesäasusteet, joita käytetään myös aamutakkeina/kylvystä tulon jälkeen. Yukatat ovat yleensä puuvillaisia. (Nämä tiesin jo ennestään).
Kaupan setä tiesi selittää minulle, että Haori on ihan normaali arkipäivän paita, tosin hienoihin tilaisuuksiin (häihin etc.) on olemassa silkkisiä vaihtoehtoja. Haorin päälle voi pukea sitten takin/jakun, joka on samanlaiste leveähihaista mallia, mutta paksummasta kankaasta. Otan kuvia, kunhan tilaisuus ilmaantuu.
Eilinen oli myös vapaa, keiroo no hi -pävän ansiosta. Kokkailin ensimmäistä kertaa kunnolla, ihan riisinkeittimeenkin tutustuin. En ymmärrä mikä siinä nyt on niin ihmeellistä, sama hoituu normaalissa kattilassakin.
Iltapäivällä otin itseäni niskasta kiinni ja tutustuin oman talon porukkaan. Aikaisemmin en ole vaivautunut juurikaan sekoittumaan porukkaan, jutellut kyllä olen, jos porukkaa on vähemmän ja jos nokakkain istutaan. Jenkit vaan taitavat vieroksua suomalaista "puhutaan jos on asiaa" -mentaliteettia, samoin kuin nyt-on-aamu-ja-liian-aikanen-vituttaa-väsyttää-ja-vihaan-kaikkea -asennetta, jolloin ei Maarian kanssa olla puhelijaimmasta päästä. Bobby nimittäin oli kuvaillut Maarian kaverilleen lauseella: "tuo tyttö joka ei koskaan sano kellekään mitään".
Tämän "innoittamana" lähdin mukaan sushi-paikkaan, vaikka liiemmin nälkä ei ollutkaan. Liukuhihnalta sai ottaa mitä halusi, 105 jeniä/lautanen.
.
Han (japani), Emily (USA), minä ja Bobby (USA). Kevin (Kiina-Australia) ottaa kuvaa... Ihan mukavaa oli, vaikka välillä olo oli typerä, kun ymmärsin kaiken, mutten ehtinyt reagoida ja heittää omaa kommenttia sekaan. Nälvintää tuli myös miun tavasta sanoa kellonajat: "half past two" (puoli kolme) pitäisi kuulemma sanoa "two thirty" (kaksi kolmekymmentä), eikä 24h kellossakaan ole kuulemma mitään järkeä, "I just don't understand it!! It's soooooo weird! Why do thing so complicated?" Oivoi. Vastasin vaan, että miepä sanon ne just niinku tykkään, jos ei muuten, ni ihan vaan ärsyttääkseni teitä. (typerät jenkit).
Tänään varasin yöbussi-paikat Tokioon, 5.10 lähdetään ja 8.10. aamulla takaisin, juuri parahiksi luennoille...Alunperin oli tarkoitus lähteä jo ensi viikonloppuna, joka on myöskin kolmepäiväinen, mutta kaikki yöbussit olivat jo täynnä. Onneksi lokakuun ensimmäinen viikonloppu on myöskin pitkä. Lippu ees-taas maksoi 60 euroa, että ei paha lainkaan, varsinkin kun laskee säästön, joka tulee bussiyöpymisistä, pe-la ja ma-ti öille ei tarvitse majapaikkaa...
Yliopistolla vierähti viiteen, viimeiset 4h keramiikkaa. Sen jälkeen pyykättiin, tiistaista on tainnut muodostua meidän pyykkipäivä. Outoa. Ja nytkin pitäisi opiskella huomiselle... Tehokkaasti olen vaan päivitellyt blogia ja etsinyt halpoja lentoja Bangkokiin. Leikittelin ajatuksella lentää Osaka-Bangkok-Hongkong/Peking-Osaka reitin, niin että Thaimaassa pari viikkoa ja sitten Hongkongin tai Kiinan kautta (siellä viikko/pari) takaisin Osakaan. Lennot olisivat 1000 euron luokkaa... Eli suunnilleen saman summan verran mikä menisi Osaka-Suomi-Osaka väliin... Mutta Suomeenhan en nyt jouluna lennä, joten tilillä on rahaa joka polttelee... Hmm. Pitää miettiä vielä.
Kommentit