Uusi lukukausi on taas alkanut. Uusia vaihtareita putkahtelee ovista ja ikkunoista ja japanilaiset lähtivät kevät tauolle. Onneksi muutamat japanilaiset ovat ottaneet kursseja myos meidän puolelta ja pitivät loman samaan aikaan kun myö. Oon myös nähny omia pokemoneja säännöllisesti.

Motivaatio on kaikonnut jonnekin. En oikein tiedä mitä oon tehny, mutta läksyjä en ainakaan...Enkä päivittänyt blogia, mutta silti jotenkin aika on vaan hurahtanut. Viikonloppu meni perjantaina karaokessa, lauantaina Osakassa, sunnuntai ja maanatai leffoja katellessa. Rentoa juu, mutta tällä viikolla on sitten pitänyt lueskella pitkin öitä, että oon saanut kokeeseen tulevat asiat päähän... 

Ai niin, oonhan mie alottanu terveelliset elämäntavat taas. Liityin yhteen fittnessclubiin, siellä on bodycombattia, bodypumppia, uima-allas ja sauna! Koko kuukaus makso vaan vähän päälle 12egee ja saan käyä jumpissa ja uimassa niin paljon ku haluun ihan mihin aikaan vaan (siis sillon ku paikka on auki tietty). Tosin just tällä viikolla paikka on kiinni, joten pääsen laiskottelemaan taas. Viime viikolla sain ihan rytmistä kiinni ja kävin salilla lahes joka paivä.

Viime lauantaina kävin salilla eka kertaa. Tuntu taas hyvältä olla kunnon rääkissä
pitkän tauon jälkeen. Mut vähän inhotti kyllä, kun muut nauro miulle tunnin alussa, kun en tiennyt, että miulla ois pitäny olla yks lappu ohjaajalle ja että se pitää hakee puolta tuntii ennen tunnin alkua  respasta.. Yks tyttö tuli ja selitti sen miulle enkuks. Tai se ohjaaja selitti sen japaniks sille tytölle (ymmärsin jo sillon mistä on kysymys) ja sitten tuli vielä se enkkuversio.. Ja kaikki nauro. Lähinnä varmaan sille, etta kuulivat englantia, mutta myös sille että onpas iso gaijin eksynyt ihan väärään paikkaan.

Kiva kun pidetään ihan idioottina. Oisinhan mie tuon asian tienny, jos olisivat kertoneet. Mutta kun ovat niin jäässä. Oon varmaan eka ulkkari asiakas koko salin historiassa, niin henkilöstö olettaa, että heiän pitää puhua enkkua. Eikä kukaan uskalla puhua ja siksi miulle ei kerrotakaan mitään. Eivät ees yritä japaniksi. Mutta se taas johtuu vaan siitä, etta mie en saa suuta auki ja miun puhuminen on niin hidasta, niin ne luulee, etten ees ymmärrä.

Hetken tuntu siltä että nyt tää saa riittaa, mie tahon kotiin. Sitten vaan menin salille uudestaan ja ihmiset huomasivat, etta kyllähän tuo noita ohjeita ymmärtää. (Tai sitten osaan katsoa ja matkia mitä muut tekee) . Ja nyt minuu jopa tervehditäänkin (woo!). Tällä tavalla sitä taas oppii ja kasvaa ihmisenä. Tai jotain. Keljulta se silti tuntuu joka kerta.

 Mutta nyt näyttää taas valoisammalta. Lauantaina sato luntakin! Maassa oli ainakin 5 senttia, wohoo! Sanoivat,etta Osakassa ei oo satanu yhtä paljon lunta yhteentoista vuoteen. Eläköön ilmastonmuutos. _jei_ Lumi suli pois seuraavana päivänä, mutta hyvä fiilis jatkuu silti.

Hyvää ystävänpäivää kaikille! Myö juhlistetaan sitä menemällä porukalla syömään. Japanilaiset kaverit ovat jakaneet myos suklaata ja itsetehtyjä keksejä. Mikä tarkoittaa sitä, että 14.3. jolloin on howaito dee = white day = valkoinen päivä, miun pitää antaa vastalahjaksi jotain herkkua. Hirmu kivaa tää lahjojen antaminen ja saaminen.

P.S. Kirjoitin osittain yliopiston koneella, jolloin aan ja oon pisteet eivat toimineet. Korjasin pilkut myöhemmin kotona, mutta joitain on saattanut jäädä huomaamatta. Sumimasen, gomenasai.