Lähdin lauantai-aamua pahaa aavistamatta tapaamaan speaking partneri Sayaa ja hänen perhettään (äitiä ja pikkusiskoa). Ensin käytiin lounaalla. Lounaan aikana perheen äiti sitten kertoi päivän suunnitelman. Hän vie meidät tytöt kimonon sovitukseen ja maksaa koko hoidon! Bikkuri!

Kuka se siinä?

Minä, Saya ja Risa.

Sitten koko hoito eestä ja takaa. Meikin ja pukeutumisen lisäksi jokaisesta otettiin vielä kolme valokuvaa ihan kunnon valokuvausstudiossa. Kuvat saan sitten postissa ensi viikolla, hihii.

Tämmönen geishaksi pukeutuminen on melko yleistä Japanissa ja yleensä joka tyttö tekee sen täyttäessään kaksikymmentä. Nyt myös monet länkkärit on löytäneet mokoman viihteen. Ite en aatellu moiseen mukaan lähteä, sillä koko ajatus tuntui naurettavalta, enhän oo ees japanilainen. Mutta nyt täytyy kyllä myöntää, että tämäkin oli mukava kokemus. Nyt katsoo kadulla käveleviä maikoja ja geishoja ihan eri tavalla, kun tietää millaisen show:n he ovat käyneet läpi ennen kuin näyttävät miltä näyttävät.

Kahden tunnin meikki-puku-kuvaus-riisutuminen-meikinpoisto session jälkeen käytiin vielä Kodaiji-temppeliä katselemassa. Ja ruskaa tietenkin. Vieläkin ihmetyttää miten nuo paikalliset jaksaa ihmetellä puitten lehtiä. Onhan ne nättejä juu, itekin tykkään, mutta minkä ihmeen takia niitä täytyy ihan porukalla kattomaan lähteä. Ja vielä kaikki samaan paikkaan.. Oli taas niin täyttä niin täyttä että.




Päivän päätteeksi käytiin vielä syömässä ravintolassa, enkä sielläkään saanut omaa ateriaani maksaa. Voi hitsi voi harmi. Mutta tää nyt tarkottaa sitä, että oon kiitollisuuden velassa koko perheelle, täytyy keksiä jotain hienoa vastalahjaksi. Giri on raskas kantaa, juu.