Sunnuntaina lähdettiin Sayan kanssa tutustumaan Osakaan. Osakan pääkatu Midosuji täytti 70-vuotta ja sitä juhlistettiin jo perinteeksi tulleella paraatilla.

Alussa oli tietenkin tylsiä avajaispuheita ja sitten pormestari (tai mikä lie, joku tärkee äijä kumminkin) iskettiin tommoseen vaunuun ja sitä kuskattiin sitten pitkin pääkatua. Ja paraati voi alkaa!

Soittajat olivat lähinnä lähialueiden yläasteiden ja lukioiden soittokuntia. Hyvin töräyttelivät, vähän tuli karnevaalit mieleen, ilman viinaksia ja katsojien hassuja pukuja. Cheerleading-tyttöset näyttivät taitojaan myös.

Kun tungos alkoi tympäsemään siirryttiin töllistelemään Osakan ihmettä, Osakan linnaa.

Tässä linnaa ympäröivä vesieste ja muuri, tasanen oli.

Ja siinä itse linna, apinalla ja ilman.
Ulkoasu oli komia ja vakuuttava, sisätilat eivät niinkään, odotin näkeväni linnan sisukset sellaisenaan kun ne aikoinaan olivat..hieman remontoituna tosin...mutta mutta. Sisällä odottikin hissi (!), raivatut aukeat kerrokset ja monenlaista nykyaikaista rekvisiittaa (televisioita jne.), jotka kertoivat linnan historiasta. Ei sykähdyttänyt, mahtoiko olla 600jenin arvonen reissu.

Sitten vielä syömään syö-niin-paljon-ku-jaksat pasta/curryriisi/herkkupaikkaan. Oi joi kun oli hyvää. Mukavaa vaihtelua syödä pestopastaa ja erilaisia sämpylöitä. Jälkiruuaksi sai dippailla banaaneja/ananaksia/vaahtokarkkeja suklaalähteessä. Makealle perso Tiina kiittää!