Luulin, että tällä kertaa ulkomaille lähteminen olisi helppoa, nimi vaan paperiin ja menoksi... Mutta eihän se mennytkään niin.

Papereiden täytteleminen ja infotilaisuuksissa istuminen alkoi jo syksyllä, kun vaihtopaikan hakeminen alkoi. Huvittaviltakin tuntuvia läpykkeitä tuli täyteltyä, esimerkiksi: Millainen ihminen olet? Millaisten ihmisten kanssa tulet toimeen? Millaisen huonekaverin haluasit?  Nämä olivat siis muutamia kysymyksiä asuntohaku-kaavakkeista.

Jos olisin halunnut mennä perheeseen asumaan, niin olisi täytynyt vastailla mieltymyksistä ruokaan, lapsiperheisiin, eläimiin jne.. Rikosrekisteristä, aikaisemmista Japanin reissuista tai mahdollisesta perheen mukaantulemisestakin täytyi mainita...

Kun hyväksymispäätös tuli, alkoi lippulappusten täyttely uudelleen. Matkavakuutus, asuntohakemus (uudelleen),Speaking Partner -hakemus, Home visiting -hakemus, viisumihakemus...

Viisumi täytyi hakea Helsingistä ja siellä sainkin kuulla, että viisumi oikeuttaa vain yhteen maahansaapumiseen. Eli nyt kun olen joululomalla lähdössä Thaimaaseen täytyy minun Japanissa sitten juoksennella erinäisissä toimistoissa ilmoittamassa itseni Japanissa asuvaksi opiskelijaksi, jolloin sitten saan luvan tulla maahan useammankin kerran.

Speaking Partner -hakemus meni läpi ja olenkin saanut jo juttelukaverin tietooni. Tämän ohjelman tarkoituksena on siis saattaa japanilaisia ja ulkomaalaisia yhteen, jolloin japanilaiset pääsevät harjottelemaan englantia ja ulkomaalaiset japania. Nyt olen jo muutaman mailin Japaniin lähetellyt ja vähän tuntuisi siltä, että miun japanin taidot on ihan yhtä hyvät kuin Sayan englanti... Mutta tällä mennään, oppiipahan varmasti paljon ja nopeasti, jos meinaamme yhdessä jotain jutella :)

Home Visiting Program mahdollistaa asuntolassa asuville vierailun japanilaisiin perheisiin. Omaa perhettä saa siis hakea ja onnekkaimmat voivat sitten semmoisen saadakin, jolloin pääsee katsomaan millä tavalla japanilaiset oikeasti asuvat. Jatkuva perheessä asuminen olisi ollut mahdollista myös, mutta sen olen jo kokenut (7kk au pairina riittää jo). Lisäksi olen jo niin tottunut yksin elämiseen ja siihen, ettei tarvitse kellekään menemisiään raportoida.

Nyt olen jo totutellut ajatukseen asua kahden hengen huoneessa. Siitä tulee varmasti mielenkiintoinen kokemus. Luotan siihen, ettei kämpässä paljon aikaa tule vietettyä. Ainakin Saksassa asuessa kotona kävin vain kääntymässä ja muutenkin olin paljon aktiivisemmin menossa...