Nyt se tulee! Tokion reissun päivitys!
Matkaan lähdettiin perjantai-iltana 19:30, mukamas hyvissä ajoin, ettei tule sitten Kioton päässä kiire etsiä bussia. No juu, hyvin Kiotoon ehdittiin, oltiin "oikean" bussipysäkin luona jo n.21:20, kun bussin piti lähteä 21:55. Aseman oviaukko oli sama kuin lipussa ja Tokion kanjit osattiin tavata bussipysäkin tolpasta. Ainoa vikahan vain oli, että bussiyhtiö oli väärä (tämä selvisi 21:50). Meidän bussi lähti samasta kohtaa, mutta toiselta puolelta asemaa. Eli eikun juoksuksi. Ja sehän riitti. Hyvin ehdittiin, vähän hengästyneenä tosin, eikä oltu kun toiseksi viimiset tulijat. :)

Yö nukuttiin..hmm. joten kuten. Huomattavasti mukavampi olisi ollut, jos edellisten penkkien asukkaat eivät olisi laskeneet tuolejaan niin alas ja käytännöllisesti päättäneet nukkua meidän sylissä. Tai jos Maaria ei olisi pitänyt miun päätä tyynynä silloin, kun se on jo valmiiksi 90 asteen kulmassa olkapäätä vasten.
Lauantai-aamun (ja miun syntymäpäivän 6.10.) sarastaessa, saavuimme Tokioon.  Niskat jäykkinä reput kantoon ja  aseman vessan kautta kalamarkkinoille. Siirtymisessä kesti yllättävän kauan, päästiin vasta kahdeksan aikaan pelipaikoille. Raamatun (lonely planet) mukaan paras aika katsella Tsukiji:n kalamarkkinoita olisi ennen seitsemää aamulla, silloin siellä on huutokaupat käynnissä. Noh, katseltavaa riitti yllin kyllin kahdeksaltakin. Tässä pieni maistiainen sieltä:
 
Huomaatte varmaan, että sinisessä laatikossa on vettä eli tuoretta tavaraa löytyi..

Ja tässä olisi pallokalaa, nätisti oli aseteltu, mutta ihan niin itsetuhoisia (tai rahoissamme) ei vielä oltu, että oltais moista myrkkykalaa syöty.

Kun Maaria oli tarpeeksi moneen kertaan vannonut ettei enää ikinä syö kalaa, jatkoimme matkaa hostellille. Vielä ei huonetta saatu, mutta reput jäi turvalliseen paikkaan odottamaan iltaa, mikä olikin hostellivisiitin tarkoitus.

Hostellilta siirryttiin Jimbochon alueelle, jossa on n. 160 käytettyjen kirjojen liikettä=taivas).  Yllättävän paljon löytyi englannin- ja saksankielistä kirjallisuutta. Bongattiin jopa DUDEN! (saksa-saksa sanakirja, saksan opiskelijoiden sydäntä lähellä oleva opus).

Paras löytö oli ehkä kumminkin tämä "Humanistisesta tutkimuksesta: Metodeja ja ajankohtaisia kysymyksiä" Vuodelta 1978, eli varsin ajankohtaista, juu. Ja vain 500 jeniä (n.3euroa), eikä kellekään oo kelvannu! No juu, ei ees meille. Vaikka kuinka humanisteiksi haukkuvat, niin noin alas ei myökään vajota.
Mutta oli se vaan vänkää löytää suomenkielinen kirja Japanista.

Alueella oli myös kauppoja, jotka myivät puupiirroksia. Itse tyydyin piirroksista otettuihin värikopioihin (6e/kpl), mutta nättejä on nekin, hyvällä paperilla ja paspikset mukana. Mukaan tarttui myös taidekirjaosastolta  keramiikkakirja,  josta ajattelin muutaman idean ottaa uusiokäyttöön.

Shibuya:n kaupungin osassa piipahdettii syömässä ja pitihän se Hachiko patsaan kanssa poseerata myös.  1920-luvulla Shibuyan aseman lähellä asuvalla professorilla oli Akita-niminen koira, joka saattoi proffan asemalle joka aamu ja tuli joka ilta isäntäänsä vastaan. Isäntä kuoli jo 1925, mutta koira jatkoi asemalla vierailua vielä 11 vuotta, kunnes itse uinui pois. Tämän uskollisen koiran muistolle pystytettiin sitten patsas, joka nykyään on erittain suosittu tapaamispaikka.
 
Nopean hostellilla pyörähdyksen jälkeen palattiin Shibuyaan, olin nimittäin sopinut Sinin kanssa Suomi-tapaamisesta.On se ihme ja kumma mitä tämä nykytekniikka saa aikaan, Sini löysi miun blogin ja kertoi olevansa Tokiossa vaihdossa, josta Suomi porukalla treffaus-idea alunperin lähti liikkeelle. Hyvä että oltiin käyty paikalla jo valosan aikaan, nyt ei tarvinnut miettiä mistä pitää kääntyä ja minne mennä. Ja sattuipa niin kivasti, että Suomi-porukka oli ensimmäinen jonka ulko-ovelta bongasin, kyllä suomalainen toisen tuntee.
Japanilaiset osaa paikan nimet valita, vihreät herneet. Jepjep.

Eero otti kuvan, josta löytyypi: Esa, Eino, Kenneth, Sini, Samuli, minä ja Maaria. Ilta meni rattosasti, hieman paikkoja haeskellen, mutta kyllä ne olusetkin saatiin lopulta tilattua. Porukka oli aika väsynyttä edellisen illan juhlinnan jäljiltä ja miulla ja Maarialla silmiä painoi yön matkustus..Joten  hostellille vääntäydyttiin jo kahdentoista aikaan.

Lauantain aamupala syötiin picnic-tyylisesti Sumidagawa -joen rannalla. Sitten lähdettiin bongailemaan friikkejä Harajukuun. Sini, Eino, Esa ja Kenneth tulivat henkiseksi tueksi ja vähän viittomaan suuntaa.

Cosplay teinejä löytyi harmittavan vähän, tässä nyt muutama Lolita erimerkki ja  Harajukun  kaduilta löytyviä vetimiä. Juu, en ostanu. Päivärepun tosin löysin ja Maaria osti laukun, halpoja olivat vaan 2000-3000jeniä/kpl. (12-18euroa).

Porukkaa löytyi. Tältä kadulta. Kun käännyttiin viereiselle samansuuntaiselle kadulle, oli aivan autiota. Ei ketään missään.. Ja myö kun oltais haluttu löytää joku rauhallisempi kahvila. Ei onnistunut.

Harajukusta jatkettiin Yojogi-koen puiston suuntaan. Sieltä löytyikin sitten paljon live musiikkia. Kyllä on motivaatio pojilla kohillaan, kun viitsivät kadun varteen kamansa roudata. Ja näitä bändejä löytyi lähialueelta kymmenkunta. Tiiä vaikka nähtiin joku tulevaisuuden huippusuosittu bändi...  Tai sitten ei, useammat laulut oli idolsin alkukarsintojen luokkaa "kyllä mun poikaystävä aina on sanonu,että mä osaan laulaa! Ja mä oon laulanu kuorossakin, kyllä sekin nyt jotain meinaa! "
Puiston vieressä oli jonkin sortin ruokamarkkinat meneillään, sieltä olisi saanut ostaa vaikka sun mitä eri prefektuureista. Hokkaidon koju oli pysyttänyt tällaisen jääradan, jossa lapset saavat koittaa miltä tuntuu kävellä Hokkaidon kaduilla.Huomioi kypärä ja 2, KAKSI, taluttajaa... Joopa joo. Aikamme siinä virnuiltiin ja saatiin pisteitä kun kerrottiin olevamme Suomesta. Tuttua puuhaa, juu juu.

Sitten Tokyo Goverment building, jonka 45.kerrokseen pääsi maksutta ja josta näki joka suuntaan. On se vaan iso kaupunki. Ylhäällä tunsi itsensä kyllä todella pieneksi. Tässä vaiheessa seurueemme oli kutistunut 4 hengen tehotiimiksi, Sini, Eino, Maaria ja mie. Masut ilmottelivat olemassa olostaan, joten päätettiinkin suunnata pitsalle.

Ja siinä se on, ehkä paras elämässäni syömä kasvispitsa (ja kallein). Tai sitten se vaan maistu niin taivaallisen hyvältä, koska en ole pitsaa syönyt moneen kuukauteen. Jostain kumman syystä muutkin Tokion reissun ruokapaikat olivat pasta-painotteisia, vähän vaihtelua riisiruokavalioon.

Kirjakaupasta bongasin tämmöisen: Spa music fo professionals.. Häh? Minkähänlaisesta musiikista mahtaa olla kyse?

Kotimatkalla silmiin pisti tuollaiset kintut. Se niistä huolitelluista japanilaisnaisista. Millonhan viimeeksi on höylä noita jalkoja koskettanut, ei ikinä? Maarian kommentti: "nuohan vois vaikka letittää, hyryryrr."

Maanantaina vierailtiin Suomen suurlähetystössä, jossa Eino ystävällisesti meitä auttoi antamalla paljon esitteitä Suomesta. Kiitos! Nyt on rekvisiittaa kansainväliseen festivaaliin. Ja koska vettä tuli kohtalaisen rivakasti, päätettiin jättää puistokierros ja pummien bongailu väliin ja suunnata shoppailemaan. Mitäpä muuta sitä voi sadepäivänä tehdä? ;) Yhdessä 9.kerroksisessa tavaratalossa käytiin ja rahat loppuivat jo neljännessä kerroksessa. Oli siis aika poistua.

Vielä hostellille, kamojen uudelleen pakkaus ja Tokion asemalle. Olipa hyvä että tällä kertaa kysyttiin infon sedältä tarkempaa koordinaattia bussipysäkille, ei oltais itekseen löyetty, oli se niin ovelassa paikassa. Tällä kertaa onni suosi ja päästiin ensimmäiseen penkkiin, hahaa, enemmän jalkatilaa eikä kukaan nukkunut sylissä ja oli miun vuoro nukkua ikkunapaikalla.. Takaisin Kiotossa 5:45 ja kämpillä 7:05. Suihku, vaatteiden vaihto, kamojen purku, ja kouluun.

Reissu meni siis vallan mainiosti.  Kertaakaan ei  eksytty. Kerran oltiin vähän hukassa, mutta koko ajan tiedettiin että ollaan ihan aseman lähellä ja kyllähän se sieltä lopulta löytyi. Kertaakaan ei tapeltu. Kertaakaan ei myöhästytty (mitä nyt melkein ensimmäisestä bussista)... Nähtiin monta paikkaa, eikä liian hoppua ollut. Hyvä reissu, näitä lisää.