Matkalla huristeltiin Koben ohi ja nähtiin maailman pisin (3,9 km) riippusilta Akashi Kaikyoo, joka yhdistää Honshun ja Awaji-shiman saaren toisiinsa.
Komia oli linna, paljon parempi kuin Osakan vastaava, sillä tämä oli restauroitu alkuperäistä kunnioittaen, ei hissejä tai modernia tekniikkaa.
Niinkin paljon vanhaa kunnioitetaan, että sisälle pääsi hiippailemaan vain lipokkaissa. Siinä oli saksalaisilla ukoilla ihmettelemistä ja ähkimistä. Muutama kääntyi poiskin, vaikka mie selitin,että sukkasiltaankin saa mennä (niin luki lapussa). Kummallista.
Näkymissäkään ei ollut valittamista. Jos oltais viikkoa myöhemmin tultu, niin puut olisivat päässeet täyteen loistoonsa, mutta nättiä näinkin.
Linnan jälkeen vierailtiin linnan viereisessä japanilaisessa puutarhassa.
Tässä yksi räpsäys Kooko-en puistosta. Parempaa ilmaa retkelle ei olisi voinut toivoa, kirkas, kirpsakka syysilma piristi kummasti mieltä.
Linnan ja puiston jälkeen siirryttiin kaapelihissillä vuorelle ja katseltiin muutamat temppelit, alueen temppeleistä kahdeksan ja buddhapatsaista seitsemän on julistettu tärkeiksi kulttuuriaarteiksi (Important Cultural Properity) . Tässä alueen päätemppeli Maniden joka on omistettu armon jumalattarelle Kannonille.
Tässä Daiko-doo auditoriossa filmattiin muutamat Last Samurai -leffan osat.
Päivän päätteeksi palattiin Osakaan, josta mie jatkoin Kiotoon. Seuraavana päivän kohteena oli nimittäin Arashiyaman festivaalit. Koska festivaaleilla piti olla aikaisin, katsottiin viisaimmaksi varata sieltä huone ryokanista. Pääsin ensimmäistä kertaa japanilaistyyliseen majataloon ja koittamaan o furu:a eli japanilaista kylpyä. Ja totta ne puheet on, kylvyn vesi on tulista, mutta ah, niin rentouttavaa koko päivän kävelyn jälkeen.
Kommentit