Jeps. Nyt on sitten kesän työt takana päin.
Tuntuu omituiselta, kun ei oikeen ymmärrä, etten enää tänä kesänä ajele Punkaharjulle ja Lustolle... Samanlainen outo tunne on ollu tällä viikolla, kun oon tavannut kavereita ja sanonu heiheit vähäksi aikaa. Vielä kun ei ole ollenkaan semmoinen tunne, että olisi johonkin lähdössä.
On se hyvä nykypäivänä, ettei hyvästit tunnu niin lopullisilta, kun voi kavereiden kanssa kumminkin olla reaaliaikaisesti yhteydessä netin kautta.. Eikä niin kuin joskus ennen, kun oli etanapostin varassa, jolloin uutiset olivat vanhoja jo saapuessaan.
Kesä meni todella nopeasti, mutta paljon jäi käteenkin. Metsäalan sanasto tuli tutuksi suomeksi, saksaksi ja englanniksi. Yksikään päivä ei ollut samanlainen, sai olla tekemisissä ihmisten kanssa ja jopa pukeutua nätisti. Työporukka oli mukava ja monen kanssa tulee varmasti oltua yhteydessä, varsinkin sitten kun Joensuuhun muutan vaihdon jälkeen.
Töiden jälkeen ajelin vielä kertaalleen Savonlinnan läpi ja tuntui haikealta. Kaupunki on tullut tutuksi tässä kahden vuoden aikana ja nyt viime aikoina tuntunut jo omalta kodilta. Olisi ollut hauskaa jatkaa siellä vielä vaihdon jälkeenkin, mutta nyt vaikuttaa kovasti siltä, että Joensuuhun on siirryttävä. Eniten jään kaipaamaan kaveripiiriä, joka jää Savonlinnaan. Joensuussa on sitten tukiverkoston rakentaminen aloitettava alusta.
Nooh, ei pidä liikaa juurtua. Vieraillahan aina saa, eikä ne ihmiset maailmasta pois ole juosseet, niin kuin en itsekään. Elämä etenee ja paikat vaihtuu, niin se vaan menee.