Meiän naapurista kuoli mies!
Tultiin justiinsa Maarian kanssa salilta ja eksyttiin keskelle hautajaisia. Kadun päässä oli kaksi setää tummissa puvuissa ja vastapäisen naapurin ovella seisoi kaikki naapuruston tätsykät rivissä, myöskin mustissa vaatteissa ja nenäliinat kourassa. Oven vieressä oli pöytä jossa oli pinossa kirjoja ja iso kukkavaasi. Ensin pysähdyttiin niille sijoillemme, omalle ovelle täytyi nimittäin kipittää juurikin tätirivin ja pöydän välistä... Sitten yksi naapureista viittoili että tulkaa vaan. Eipä siinä sitten muuta kun jonon ohi ja nyökyteltiin päätä kädet yhdessä ja yritin ottaa naamalle osaaottavan ilmeen... Ois tietysti jotain voinut sanoakin, vaan eipä oo oppikirjassa tullu vastaan tämmöseen tilanteeseen sopivia fraaseja.

Jotenkin tuntu pahalta, että kaikki muut naapurit olivat mustissaan, suomitytöt tulee paikalle tyylikkäästi tuulipuvuissa ja naamat reenin jälkeen punottavina.. Että näin. Taas onnistuttiin olemaan täysin turisteja. Vaan kun ei kukaan kertonu että nyt se naapurinsetä on heittäny viimein veivinsä. Huonossa kunnossahan se on ollu, pyörätuolissa kuljeteltava papparainen, ja muutaman kerran on ambulanssi nähty tuossa ovella...Mutta mutta, ei sitä ikinä arvannut että pääsis tuommosta saattuetta itse todistamaan. Nytkin tuosta parvekkeelta olisi hirmuhyvä näköala tapahtumapaikalle, mutta en nyt kumminkaan kehtaa mennä ottamaan valokuvia...tai edes ripustamaan salivaatteita tuultumaan... Kai ne ehtii myöhemminkin.