Japanilaiset tykkäävät erilaisten lippulappujen ostamisesta ja
niiden leimaamisesta. Junaan mennessä tarvitset lipun, jonka ostat
lippuautomaatista. Lipun hinta määräytyy matkan pituuden mukaan.
Mennessäsi raiteelle täytyy lippu leimata koneessa, jonka jälkeen
portti aukeaa ja pääset raiteille. Kun saapuu määränpäähän täytyy lippu
työntää koneeseen taas, jos osasit osaa oikeanlaisen lipun (tarpeeksi
kalliin), pääset portista pihalle, jos et... Setät tulee ja kinuavat
lisää rahaa. Lippu täytyy siis löytyä pitemmänkin matkustamisen
jälkeen, ei auta sanoa että kyllä se täällä jossain, mitäs jos
päästätte läpi?
Samantapainen lippuruljanssi vallitsee yliopistolla. Opettaja määrää
kurssikirjat ja antaa laput jotka kertovat kirjojen nimet ja hinnat.
Sitten pitää hakea yliopistolla olevasta automaatista samalle summalle
kirjattu lippu. Lipun ja lapun kanssa kuljetaan sitten toimistolle
hakemaan kurssikirjallisuus (kasa monistettua paperia, joka on niitattu
yhteen.).
Samoin ravintola3:ssa rahastus tapahtuu automaatin välityksellä. Ensin
katsot vitriinistä millaisen ruuan haluat (tässä tapauksessa ruuat=
nätit muoviset kopioit ruuista, joita on tarjolla) ja tavailet sen
nimen. Etsit saman nimen lippuautomaatista, työnnät rahat sisään ja
saat lapun. Lappua vastaan saat sitten tiskiltä ruokaa. Kätevää eikö
totta?
keskiviikko, 26. syyskuu 2007
Kommentit