Japanilaiset tykkäävät erilaisten lippulappujen ostamisesta ja niiden leimaamisesta. Junaan mennessä tarvitset lipun, jonka ostat lippuautomaatista. Lipun hinta määräytyy matkan pituuden mukaan. Mennessäsi raiteelle täytyy lippu leimata koneessa, jonka jälkeen portti aukeaa ja pääset raiteille. Kun saapuu määränpäähän täytyy lippu työntää koneeseen taas, jos osasit osaa oikeanlaisen lipun (tarpeeksi kalliin), pääset portista pihalle, jos et... Setät tulee ja kinuavat lisää rahaa. Lippu täytyy siis löytyä pitemmänkin matkustamisen jälkeen, ei auta sanoa että kyllä se täällä jossain, mitäs jos päästätte läpi?

Samantapainen lippuruljanssi vallitsee yliopistolla. Opettaja määrää kurssikirjat ja antaa laput jotka kertovat kirjojen nimet ja hinnat. Sitten pitää hakea yliopistolla olevasta automaatista samalle summalle kirjattu lippu. Lipun ja lapun kanssa kuljetaan sitten toimistolle hakemaan kurssikirjallisuus (kasa monistettua paperia, joka on niitattu yhteen.).

Samoin ravintola3:ssa rahastus tapahtuu automaatin välityksellä. Ensin katsot vitriinistä millaisen ruuan haluat (tässä tapauksessa ruuat= nätit muoviset kopioit ruuista, joita on tarjolla) ja tavailet sen nimen. Etsit saman nimen lippuautomaatista, työnnät rahat sisään ja saat lapun. Lappua vastaan saat sitten tiskiltä ruokaa. Kätevää eikö totta?