Jahas, nyt se on sitten vaihtovuosi takana päin. Hieno reissu oli ja vuoteen mahtui monenlaista matkaa, arjen outoutta, ihmissuhdedraamaa ja uuden oppimista. Tutkiskelin tavoitelistaa, jota myös täydensin vuoden varrella ja täytyy sanoa, että olen hyvinkin tyytyväinen. Listasta ei kovin monta asiaa jäänyt tekemättä.

Nagoya ja Kiina jäi käymättä. Nagoyan näin luotijunan ikkunasta Yokohamasta tultaessa ja se vaikutti oikein kivalta kaupungilta, hieman pienempi kuin Osaka, mutta tuskin se kovin paljon eroaa muista Japanin kaupungeista. Kiinaan olin suunnitellut pitkän viikonlopun kestävää pyrähdystä, mutta Japanissa ei ollutkaan halpalentoyhtiöitä, joilla pääsisi maasta toiseen parillakympillä. Lisäksi Thaimaan ja Korean reissujen jälkeen sain jo tarpeekseni maista joissa en ymmärrä kielestä yhtään mitään. Mukavia lomakohteita, kyllä, mutta kun jo arjessa joutuu kamppailemaan kielimuurin kanssa ja on jo yhdessä maassa saanut kielimuuriin aukkoja, niin ei samanmoista uurastusta jaksaisi tehdä lomalla. Kiinassa voi sitten käydä täältä Suomesta käsin, kun Japanin reissusta on kulunut tarpeeksi aikaa ja jaksaa taas ihmetellä kulttuuri- ja kielieroja.

Kesätyöt, japanin kieli ja kulttuuri olivat listalla myös. Kesätöitä varmasti olisin Japanista saanut, joko englannin keskustelukaverina tai jonkun ravintolan/kahvilan tarjoilijana... Mutta taas olisi pitänyt etsiä kämppää, muuttaa, taistella viisumiasioitten kanssa, opetella sujuvaa keigo:a eli kohteliasta kieltä.. Oi voi, nyt vain ei puhti riittänyt moiseen, helpompi on tulla takaisin Suomeen ja tuttuun työpaikkaan. Positiivisena yllätyksenä tuli se, että saan heti puhua japania täälläkin, kun se japanilainen ryhmä tulee. Kielen ja kulttuurin kohdalle voisin toisaalta laittaa raksin, mutta en ole sitä tehnyt sillä kielestä osaan vasta alkeet ja kulttuuriakin pääsi raapaisemaan vain pinnalta. Yliopistoelämä kansainvälisessä yliopistossa on kumminkin aivan toista, kuin esimerkiksi japanilaisessa firmassa työskenneltäessä. Siitä tosin kuulin juttuja suomalaiselta Karoliinalta, eikä kaikki jutut suinkaan olleet kovin mairittelevia. Huomaan kyllä kielitaidon paranemisen, niin japanin, ruotsin kuin englannin osalta ja kulttuuristakin tiedän roppakaupalla enemmän kuin maahan mennessäni. Vielä on kaikesta paljon opittavaa, mutta seuraavalla kerralla Japaniin on jo helpompi mennä, eikä tarvitse kaikkea ihmetellä.

Sumi-e eli tussimaalaus jäi kokeilematta myös. Tosin kokeilin kalligrafiaa ja näin sumi-e studiossa muitten taiturointia. Ensiksihän suunnittelin keramiikan vaihtamista sumi-e:hen tällä lukukaudella, mutta päätin pysyä keramiikassa, jotta osaisin edes toisen taiteenlajin suht hyvin. Sumi-e ei olisi käynyt miun luonteenlaadulle laisinkaan, enkä pidä vesiväreillä maalailusta, niin tuskin se tussimaalauskaan nautinnoksi olisi muuttunut.

Ainoastaan tuubihotellissa yöpymisen ja kabuki-teatterissa käymisen tekemättä jättämiset harmittavat hiukan. Tuubihotelli jäi käymättä, sillä löydettiin halvempia hostelleja ja hirmu usein tuubihotellit ovat vain miehille, joten niihin ei minulla ollut edes asiaa. En tosin niin hirveästi hinkuisikaan kännisten salaryman:ien viereen, että ehkä ihan hyvä, että jäi käymättä. Kabuki-teatteri vain jotenkin jäi, ensinnäkin esityksiä on vain tiettynä aikana vuodesta, liput on kalliita ja niitä olisi pitänyt tilata etukäteen ja puhelimitse. Liian hankalaa siis. Täytyyhän sitä jättää jotain toisellekin kerralle.

Ai niin ja sitten se listalta löytyvä koripallo-ottelu... Sen lisäsin alunperin siksi, että puhekaverini pelaa koripalloa ja käy aina silloin tällöin koripallo-otteluissa ja siitä oli joskus puhetta. Olisin halunnut mennä katsomaan, että minkä pituisia japanilaiset koripalloilijat ovat. Tottahan Japanista pitkiä miehiä löytyy, mutta että löytyykö samalta alueelta ihan koripallojoukkueen verran vai täytyykö mukaan ottaa täytteeksi pätkiäkin.. :)

Kaiken kaikkiaan olen vuoden saldoon tyytyväinen. Vielä menee varmasti pitkään, ennen kuin tajuan, että missä kaikkialla sitä tulikaan käytyä ja varoitan jo nyt perhettä, kavereita ja tuttuja, että höpötän vielä monesti millaista siellä Japanissa silloin oli ja mitä hassua/kummallista ihmiset tekivät... Ja sitten vielä lisäksi kaikki vaihtarikaverit ja heidän hauskat heitot, tavat ja tekemiset. Pyydän kärsivällisyyttä ja nyökytelkää vain, vaikka ette tiedäkään kenestä juuri sillä hetkellä puhun. Välillä meni itsekin Japanissa sekaisin, kun kuunteli kavereiden juttuja, eikä ollut aavistustakaan että kuka Ai/Yuu/Yuko/Yuka/Aya/Ayaka/Ayumi/Atsuko/Ayoko/Kayoko/Kanako oli kyseessä.
Hieno vuosi, suosittelen muillekin.