Otin pienen oman loman tuohon huhtikuun loppuun ja suuntasin Fukuokalle. Alunperin sinne oli tarkotus lähteä veikkapojan kanssa, mutta ryökäle ei nyt sitten tullutkaan Japaniin. Nooh, omapa oli tappionsa. :) Mie näin Cirque du Soleilin Dralion esityksen, kävin pesäpallopelissä ja　東京スカパラダイスオルｹｽトラ　(Tokyo Ska Paradise Orhestra) :n keikalla. Loistava loma sai ajatukset pois arjenkiemuroista ja kouluhommista :)
(Ja niin kuin nokkelimmat huomasi, nyt miunkin koneella pystyy kirjoittamaan kanjeja, hira-ja katakanoja. Hehee! On se hyvä että täälläkin on ihmisiä jotka tietää tietokoneista enemmän kuin minä, tosin siihenhän ei paljon vaadita...)
Perjantai-iltana hurautettiin paikan päälle luotijunalla, matka taittui noin kolmessa tunnissa. Yli 300 km:n tuntivauhti tuntui ihan korvissa ja koko ajan sai nieleskellä. Hostelli ostoittautui taas kerran loistovalinnaksi, erityisesti sijaintinsa ansiosta: parikymmentä minuuttia juna-asemalta, samanmoinen matka suoraan kotiovelta sirkusteltalle, yksi pysäkinväli  pesäpalloareenalle ja keikkapaikalle. Lisäksi Oohorikooen-puisto oli aivan vieressä myös.

Sirkusmainoksia... Olivat valitettavan tiukkaan laittaneet nämä mainokset noitten pylväitten ympärille, niitä ei millään saanut mukaansa...

Dralion-esityksen pääelementit: ilma, maa, vesi ja tuli. Taustalla häämöttää Big Top -sirkusteltta. Tämä oli siis lauantain aktiviteetti.

Sunnuntaina suuntana pesäpalloareena. Yahoo! Dome.. Näin ne yritykset valtaavat kaikki paikat, entinen "Fukuoka Dome" -nimi ei ollut läheskään yhtä mediaseksikäs, kuulemma. Metroasemalta täytyi kävellä kilometrin verran, emmekä ihan heti tienneet oikeaa suunta. Kysyvähän ei ikinä tieltä eksy ja näin oli tälläkin kertaa, mukaamme saatiin mukava papparainen, joka opasti meidät koko matkan metrolta omille paikoille asti. Totta se on, Fukuokan väki on todella ystävällistä.

Hieman erilainen kulttuuri pesäpallokatsomossa täälläpäin.. Evääksi sai ostaa viskiä, monensorttisia oluita, siideriä... Ei ihme että pesäpallo on niin suosittua, känni jo iltapäivästä...

Pesäpallon ystävänä pitäydyin alkoholittomissa juomissa ja nautin muista viihdytysmuodoista..

Ylläripylläri, kuuluttaja olikin jenkki!! Mutta hyvin se veti japaniksikin! Joukkueen maskotti haukkakin on päässyt kuvaan. (Kotijoukkueen nimi on: Softbank hawks ja Softbank:hän on paikallinen puhelinyhtiö, ei siunkaan pankki).

Aika hyvät paikat, ettenkö sanoisi. (Kyllä kannatti kuunnella oppaan neuvoja).


Pelissä nähtiin yksi homerun ja sen kunniaksi muovinen Harry Haukka pompsahti pystyyn. Ja vaikka nyt ymmärrän amerikkalaisen pesäpallon kiemuroita paremmin, täytyy silti sanoa, että kyllä suomalaisessa pesäpallossa on enemmän järkeä. Jo ihan osumatarkkuuden takia, jenkkiversiossa hyvän pelaajan  keskiverto osumistarkkuus on n.30%, eikä lyönninsuunnasta ole minkäänlaista takuuta.

Tunnelma katsomossa vei kyllä voiton kotimaisesta (oiskohan syynä nyt se viskin juonti vai se että paikalla oli himppasen verran enemmän porukkaa). Rummut löi ja torvet törisi ja keltaisilla palloilla kannustettiin omia voittoon. Pelin jälkeen puhallettiin valkoiset pallot (siis jos kotijoukkue voitti) ja ne päästettiin ilmaan yhtä aikaa. Pisteeksi iin päälle nähtiin ilotulitus. Olisikohan se ihan laillista Suomessa suljetulla areenalla?

Maanantaille ei suunnitelmissa ollut alunperin mitään, joten vierailtiin läheisessä Oohori-puistossa. Upea puisto, ison (Japanin mittakaavassa) lammen keskellä kulki saarijono, jota pitkin pääsi tallustelemaan. Ja pitihän se puuhunkin kiivetä, kun se niin tyrkyllä oli.

Puuperspektiivi.

Tässä niitä kuuluisia muovisia ruokia, joilla jokainen ravintola houkuttelee asiakkaita sisään. Kummasti se vaan meni taas, että pasta-pitsa painotteiseen ruokavalioon päädyttiin joka ilta. Riisipöperöitä on tullut mutustettua jo liikaa..

"Nice day, nice smoking" ja "For men and women" ... juurikin näin sitä tulisi tupakkaa mainostaakin.

Loman huipennus: Tokyo Ska Paradise Orchestran keikka!! (Kuviahan siellä ei saanut ottaa, joten ette oikeasti näe tätä.). Ska, reggae ja jazz = pyhä kolminaisuus. Johtuneeko joka vuotisesta altistumisesta Big band festareilla vai mistä, mutta nykyisin tykkään hirmu paljon torvimusiikista. Jos yhtään musikaalista lahjakkuutta olisi miullekin suotu, niin varmasti aloittaisin soittamaan saksofonia.

Keskiviikko aamuna (30.4.) oli aika palata arkeen ja Hirakataan. On ne käteviä nuo luotijunat, seittemältä lähdettiin Fukuokalta, hieman ennen kymmentä Osakassa ja puoli yhdentoista aikaan jo koululla...