Ja takaisin Tokiossa. Saapumispäivän ilta meni ruokapaikkaa ettiessä ja hostellin baarissa korttia pelaillen ja tervetulopaukkuja siemaillen. Seuraavana päivänä tutkittiin Empiral palacen itäpuisto, itseensä palatsiin ja sen lähituntumaan ei pääse kuin muutamana päivänä vuodessa ja nyt ei sattunut semmonen päivä kohdalle.

Tässä pieni pilkahdus palatsista ja sen läheinen kuuluisa silta, jonka nimeä en juuri nyt satu muistamaan.

Samana päivänä pyörähdettiin myös Jimbo-cho:n kaupunginosassa uudelleen, Maaria löysi täältä antikvariaattien keskittymästä lukemista, miulle ei tarttunut tällä kertaa mitään mukaan. Shinjukussakin pyörittiin ja eksyttiin Kinokunia-kirjakauppaan, sieltä ostin viimein englanti-japani sanakirjan jota olen jo pitemmän aikaa haikaillut. Saman ketjun kauppa löytyy kyllä Osakastakin, mutta sinne ei tule koskaan lähdettyä. On siis parempi raahata painava kirja Tokiosta asti. Illalla aikaisin nukkumaan, sillä seuraavana aamuna täytyi herätä aikaisin metsästämään SUMO-lippuja! Sattuipa nimittäin niin, että tammikuun sumo-otteluita järjestettiin vielä sen viikon ajan Tokiossa.

Oltiin lippujonossa  8:00, kun  luukut aukesivat 8:30. Meidän edessä oli vain 5 ihmistä... Ja hostellin ihmiset kun varoittelivat niin, että kannattaa mennä aikaisin, sillä halvat liput myydään loppuun tosi aikaisin. Nooh, piljetit saatiin. Maksoivat vain 2000 jeniä eli noin 12 euroa, ei paha hinta.

Mestarisarjan ottelut alkavat aina vasta neljän aikaan iltapäivällä, joten meillä oli vielä reilusti aikaa käydä Shibuyassa pällistelemässä ihmispaljoutta ja syömässä lounas irkkupubissa.  Eikä taaskaan päästy  Shibuyasta pois ilman että käytiin yhdessä tavaratalossa ja  kyllähän sieltä Maarialle kengätkin löytyi.

Shibuyassa käytiin nyt sitten viimein myös pachinko-paikassa. Hyvin pikaisesti, ei semmosta pimputusta jaksanut kauan kuunnella. Ihme juttu että aikuiset ihmiset jaksavat istua siinä melussa ja pelata mokomia videopelejä.

Shibuya ja sieniä sateella.



Mikä irkkubaari olisi jos sieltä ei Guinessia löytyisi! Ai mitenniin ei voi juoda olutta keskipäivällä? Kyllä lomalla voi!

Tässä malliesimerkki paikallisesta muodista. Mitäs tykkäätte? On niin ihania rimpsuja että! Ja kaikki vaaleanpunaisena tietenkin.

Kello läheni kolmea ja oli aika hakea uudet lasit Akihabarasta ja suunnata sieltä sumo-areenalle!

Areenan kylkeä koristivat luonnollisesti sumo-san kuvat.

On tullut vähän lisäkiloja täällä Japanissa...

Alkuseremoniaa, jossa kaikki päivän painijat esiteltiin. Komiat oli essut pojilla. (Essut saattavat maksaa ihan useamman miljoonankin, sillä niihin on kirjottu timantteja/helmiä. Sumo-painija saa essun lahjoituksena sponsoreiltaan noustessaan mestaruussarjaan.) Ja nyt joku painiasiantuntija nirhaa miut, kun käytän sanaa "essu", mutta semmosia ne olivat, älkää odottako oikeeta nimitystä.

Vaikka halvimmat liput oikeuttivat paikkoihin ylimmillä lehtereillä sai alhaallakin käydä seisoskelemassa (ja räpsimässä kuvia).

Hih. Päästiinpä samaan kuvaan yhden jässikän kanssa. On ne vaan isoja otuksia. Kuultiin semmosta huhua, että ovat niin isoja etteivät edes yksin pysty hoitamaan vessareissua... Ja että jostain kumman syystä monilla painijoilla on kauniit vaimot.

Tämmöisissä neljän hengen loosseissa sai istua parinkymmenen metrin päästä painiringistä. Kalliimmalla hinnalla tietenkin.

Tämmöiset näkymät riviltä 14, jossa kaikki halvimman hintaluokan lipunomistajat istuivat.

Ja sitten nostetaan jalkaa.. Areenan hyviin palveluihin kuului myös radiot (vuokra 100jeniä eli 0,60 senttiä) ja englannin kielinen selostus (!)
.
Yksi ottelu kesti muutaman minuutin ja siitä itse paini vain parisenkymmentä sekuntia. Ensin painijat heittivät suolaa (kehän puhdistus), ja sitten tuijottelivat toisiaan (henkinen mittelö) ja sitten itse paini. Voittaja sai tuomarilta palkinnon kirjekuoressa ja sen voittaja vastaanotti kyykkyasennossa tehden tietyn hakkaavan liikkeen kädellään (se kuvastaa kanjia kokoro = sydän).

Naksupussista löytyi yllätyksiä. Maistuisko?

Sumoa oli tosi kiva seurata. Koko ajan tapahtui jotain ja ottelut olivat lyhyitä ja voittaja selvisi nopeasti. (En ehtinyt tympääntymään :) ) Ja nyt olen ihan sumo fani, piti ihan viimisten päivien otteluita seurata telkusta kotoa. (Autsch, yksi "olet ollut liian kauan Japanissa, kun..." on taas saavutettu).

Ottelut loppuivat 18:00, jonka jälkeen meillä olikin mukavasti aikaa hakea laukut hostellilta ja lähteä etsimään bussipysäkkiä. Sekin löytyi helposti. Täytyy kyllä sanoa, että osaan liikkua Tokiossa jo tosi hyvin, ei se kovin kummonen paikka loppupeleissä ole.

Näin päättyy sarja: Tokio-Sapporo-Tokio. Kiitoksia, jos jaksoitte lukea tänne asti.