Nabe on japanilaisen pataruuan nimi. Soppaliemen lisäksi padasta löytyy, kanan-ja possunlihaa, kahdenlaista tofua (paistettua ja vetistä), kalahyytelöä, salaattia ja jonkinsortin kalaa (nuo ruskeet mötikät). Alempi kuva on sitten kasvisvaihtoehto (tai siis ilman kanan- ja possunlihaa), voi kun olivat kiltisti ajatelleet tuota miun viherpiiperö kämppistä.
Kanakolta kuulin, että näin syksyllä on yleistä järjestää kavereiden kesken nabe-juhlia, sillä se on hyvä ruoka säiden viilennyttyä.
Tässä kutsuvieras-seurue.. Ja jos nyt ihan totta puhutaan, niin en tiedä edes kaikkien nimiä. Pöydän päässä istuu saksalainen Karolina(sininen paita), hänen vasemmalla puolella Haruna ja oikealla Mika, sitten on Maaria ja Maarian vieressä Kiara (Italia), Kiaran vastapäätä istuva tyttö on myöskin italiasta...
Kysyinkin sitten Mikalta, että mistä moinen kutsu, pöytään kun ei eksynyt yhtään amerikkalaista. Vastaus oli selkeä, tytöt oli aatellu pyytää kaikki ne syömään, joiden kanssa hyö ei normaalisti syö ja joita ei vät vielä niin hyvin tunne. Ja tatta-raa, kutsutuiksi tulivat kaikki eurooppalaiset.
Seminaaritalossa on nimittäin huomattavissa selkeä leirijako, äänekkäät, ärsyttävät jenkit ja omissa oloissaan viihtyvät eurooppalaiset. Tämä jako ei tietääkseni ole mitenkään tarkoituksellinen, alussa yritin kommunikoida jenkkityttösten kanssa, mutta mutta. Totuushan on, että englanti ei ole äidinkieleni ja kultakalan keskittymiskyvyn omaavien ihmisten kanssa juttelu ei sillon onnistu, eivät vaan jaksa oottaa kun etin sanoja.. Muutkin eurooppalaiset ovat huomanneet saman ja olemmekin ajautuneet tiettyyn osaan keittiötä, sinne jossa keskustelu on molemmin puolista, välillä kuunnellaa ja välillä puhutaan.
Ilta oli oikein mukava, vaikka nimiä en tosiaan vieläkään oppinut. Kahden kuukauden yhteiselon jälkeen ei oikein viitsi niitä enää kysyäkään. Herkullista soppaa oli ja nyt osaan sitä itsekin valmistaa, eri asia on sitten, että mahtaako Suomesta löytyä tarvittavia aineksia.
Kommentit