No niin, nyt vielä viimeinen kirjoitus Suomesta. Huomenna lähdetään yhdentoista kieppeissä ajamaan Helsinkiin. Lentokentällä olisi tarkoitus olla kolmen aikaan. Lento lähtee 17:20. . . Pakkaan aamulla vielä loput tavarat, niiden joukossa tietokoneen, joten en pariin päivään kirjoittele.

Nyt on varmuuskopiot otettu, tarvittavat musiikit haalittu koneelle, laukkua pakattu, punnittu ja purettu. Kahteenkymmeneen kiloon on hirmu hankala saada koko vuoden tavaroita mahtumaan, etenkin kun nyt lämpötilat Osakan alueella hipovat 30 astetta ja talvella kumminkin on viileää ja kosteaa. Talvitakin jätin kumminkin ottamatta, vanhemmat voivat sen sitten tuoda Thaimaaseen tullessaan, jos on tarvis. Ylikiloja en haali mukaani. Tavaraa on kumminkin kolminkertainen määrä sitten kun pois on tultava, joten on parempi, että sinne suuntaan lähtee vain kaikki tarvittava.

Tässä parin päivän aikana olen seuraillut veljen muuttoa ja uuteen taloon kannetun tavaran määrää. Huvittavaa ajatella, että oma omaisuuteni mahtuu yhteen matkalaukkuun. En edes omista kuin yhden nojatuolin ja sekin on 2€ kirpparilöytö. Savonlinnan kämpät kun olivat kalustettuja, niin ei omien huonekalujen hankkiminen ollut ajankohtaista. Ehkä se jopa helpottaakin lähtöä. Ei tarvitse miettiä tavaroiden varastointia tai kämpän vuokrausta.

Tähän tilanteeseen sopivan mietelauseen löysin  kortista, jonka  ystäväni on lähettänyt miulle Saksaan.
"Omistaminen... Merkitsee vain huolia  ja matkalaukkuja, joita joutuu raahaamaan mukanaan." -pikkumyy-
Eli pelkällä passillakin pärjää.. Jos siinä on Japanin viisumi. Ja nehän löytyy. Eikun matkaan!