Elikäs Kuraman tulifestivaali oli viime maanantain matkakohteena. Toinen koeviikko alkoi siis aika tulisesti ja lusmuillen. Ei hätiä mitiä, kokeet oli jo aamulla ohi ja esseenkin palautin kulttuurikurssin opettajalle ajallaan, tosin samalla ilmottaen etten tule tunneille festivaalin takia. (Noh, opettaja pisti samalla mitalla takaisin, eikä maininnut,että aikoo tunneilla kertoa torstaina pidettävästä testistä.. Siitä kuultiin sitten vasta torstaina, mutta hyvinhän se meni silti. Ei ehtiny stressata :)

Matkaan lähdettiin jo 15:30, sillä haluttiin välttää junissa oleva ruuhka. Oli hyvä, ettei jääty iltapäivän kursseille, sillä junat olivat jo tuolloin änkypunku täysiä. Kioton ja Kuraman välinen  junamatka kestää n.30min. Mutta voin kertoa, että se tuntui paaaaaaaaljon pitemmältä, kun seisoi junassa littanana, niin että pystyi tuntemaan ympärillä olevien hengityksen. Ja joka pysäkiltä kyytiin hyppäsi lisää porukkaa, vaikka se oli jo ennestään täysi. Sopu tilaa antaa.

Oltiin vähän viiden jälkeen Kuramassa ja se taisi olla viimeisiä hetkiä, jolloin pääsi varaamaan itselleen tienvarsipaikan. Festivaali juontaa juurensa 1800-luvulle ja vuosittain festivaaleilla vierailee 12 000 ihmistä. Teiden varsilla on tuollaisia pieniä lyhtyjä, jotka sytytettiin 18:00. Aika ajoin löytyi myös kokon kokoisia lekkoja. Suomen paloturvallisuussäädökset olisivat tulleet jo moneen kertaan vastaan tässä touhussa, porukkaa ihan tolkuttomasti, puutaloja ja sitten 5 m välein tulia molemmin puolin teitä. Ei jei.
Tuoksu oli ihana, saunaan teki mieli. Tuli lämmitti kivasti kirpsakkaa iltaa myös ja on sillä niin ihme vaikutus minuun (tai varmaan kaikkiin), tulee niin rauhallinen olo ja tuntuu että tulta vois tuijotella vaikka kuinka kauan.
 
 
Itse festivaalissa kylän pojat ja miehet kantoivat soihtuja temppelille. Jokaisella talokunnalla taisi olla oma soihtunsa. Kulkuetta säestettiin huudoin ja rummuin. Aivan mahtava tunnelma. Välillä touhu kyllä hirvitti, pienimmät pojat osasivat juuri ja juuri kävellä!

Valitsemamme paikka osoittautui vieläkin paremmaksi, kun vieressä vuoroaan odottavat miehet päättivät tarjota koko porukalle sakea. Tässä Katri ja paikallinen setä. Ja jälleen kerran suomalainen löytää suomalaisen, Katri sattui kuulemaan miun ja Maarian juttelun ja liittyi seuraan. Katri näyttikin sitten festivaalin jälkeen hyvän sushi-paikan Kiotosta, kiva kun löytää "paikallisoppaita".

Tässä miesten taidonnäytettä. Huomioikaa mielenkiintoiset asut...


Tässä vähän tarkemmin sama, mutta kai se tuli (ja sake) pitää kankut lämpimänä.

Yhdeltä ryhmältä pääsi soihtu lipsahtamaan. Hyvä ettei mitään vakavampaa sattunut.

Ja suomalaisia pidetään hulluina saunomisen ja kusiaispesässä istumisen mm-kisojen takia...