Jaahas. Päivitys vähän venähti, mutta tässä tuleepi nyt Koben pyrähdys puolentoista viikon takaa.
24.9. maanantai oli jälleen vapaa, joten lähdettiin Sayan kanssa tutustumaan Kobeen. Suunnitelman mukaan käytiin sake- ja maanjäristysmuseossa. Käynnit oli myös Sayalle ensimmäisiä, että näin sitä molemmat oppi uuden paikan Lonely planetin avulla. Kyseiset museot on myös ensimmäisiä museoita, joissa kävin kesän jälkeen. On se kumma, että aina työpaikan mukaan kattoo paikkoja ihan eri valossa. Arkkitehdin, siivoojan ja museotyöntekijän näkökannat on tullu tutuksi ja kieltämättä jokainen työ on tuonu tähän reissaamiseen uuden aspektin. Aina löytyy jotain mielenkiintosta :)

Hakutsuru:n sakemuseo on samannimisen saketehtaan omistuksessa ja vieressä. Tässä firman logo.

Perinteinen japanilainen talo näytti tehdasalueella vähintäänkin kummalliselta, mutta museona toimi loistavasti. Tosi mukava ilmapiiri alkoi jo pihanurmikolta ja edustalla olevasta japanilaisesta puutarhasta. Aivan kuin olisi palannut ajassa taaksepäin.

Vahanuket näyttivät miten sitä ennen sakea tehtiin. Tässä pestään riisiä.

Sitten riisi jaetaan riippuen sen käyttötarkoituksesta, esim. tässä kuvassa oleva riisi muussataan (sitä käytetään hiivan kanssa) ja osa laitetaan viilentymään  (viileämpää  ja  isorakeista riisiä lisätään sitten tietyssä käymisen vaiheessa)...

Museo oli hyvin varustettu, jo ovella täti toi minulle englanninkielisen esitteen. Lisäksi matkan varrella oli tollasia pönttöjä joissa oli telkkari (melko keskellä kuvaa), napista painamalla sai valita englannin-tai japaninkielisen selostuksen. Pätkät oli just täydellisen pituisia, lyhyitä tiiviitä selostuksia mitä missäkin valmistusvaiheessa tehtiin ennen (kuvaa vuodelta 1928) ja sitten pieni päitkä miten sama tehdään nykyään. Taustalla setä valmistelee valmista sakea lähtökuntoon.

Tässä vähän lähempää. Nättejä on nuo paketit. Nykyisin sakea saa pulloissa, kartongeissa ja jopa yhden annoskoon kupeissa.(!) Nämä annoskupit menevät tietenkin juoma-automaatteihin...

Tässä mallia vanhoista etiketeistä. Pullon vois ostaa ihan vaan noitten takia, ovat niin nättejä.

Sakea sai myös maistaa. Kampai! Yllättävän hyvää oli, ainakin ihan noin kylmänä. Erilaisia sakesortteja tarjoillaan eri lämpötiloissa, mutta vähän on semmoset ennakkoaavistukset ettei kuuma/lämmin ihan uppoais. Vahvuus oli 17%:n luokkaa, niin kuin sake yleensäkin, eli ei ollut liian vahvaa. Tuommoset kupposet ostin Maarialle synttärilahjaks.

Sitten saatiin kokeilla perinteisiä sakentekijän vaatteita.

jep. todella tyylikkäät vetimet, etenkin noin tennareitten kanssa :)


Maanjäristysmuseo olikin sitten huimasti modernimpi. Mutta sekin oli tosi hyvin järjestetty. Dokumenttipätkään sai englanninkielisen nappikuulokkeen, jota (näin kääntäjän näkökulmasta) oli todella miellyttävä kuunnella, vaikka puhujasta kuuli, ettei kyseessä ollut englantia äidinkielenään puhuva henkilö.
Museo on itseasiassa muistomerkki vuonna 1995 tapahtuneelle maanjäristykselle.

Dokumenttipätkän lisäksi sisältä löytyi paljon valokuvia ja henkiinjääneiden kertomuksia, joita pystyi seuraamaan (englanniksi) niin, että koodinlukijalla pyyhkäisi valokuvan vierestä olevaa koodia, jolloin tarina tuli lukijan pienelle näytölle. Lisäksi huoneessa kierteli vapaaehtoisia järistyksestä selvinneitä työntekijöitä. Eräs heistä opasti laitteitten käyttöä ja selitti järistyksen kulkua ja näytti missä hän asui ennen järistystä. Lisääkin olisi asiasta saanut kysellä...Mutta kuvat ja tarinat olivat aika karmasevia, ne veti tän tytön aika hiljaseksi. Huono omatunto tuli myös, kun setä kyseli, että onko miun kotimaassa maanjäristyksiä. Eipä niitä oo. Setä kommentoi: "Your lucky". Niinpä. On lottovoitto syntyä Suomeen. Sekö ois pitäny sanoa? Kun nenän eessä on ihminen, joka on menettäny monia läheisiä ihmisiä, kotinsa, kaiken omistamansa...

Kuvia sai katsella ja tarinoita klikkailla oman tahtinsa mukaan, kierroksen loputtua sai valita koodilaitteeltaan kolme tarinaa, jotka sitten sai tulosteena mukaan. Hyvä idea! (museotyöntekijä pääs taas arvioimaan :) . Toisessa kerroksessa oli sitten selitystä miten maanjäristys syntyy, miten nykytalot on Japanissa rakennettu, tietokone ohjelmia, joista näki mitä tahtuisi jo tsunami tulisi. Huojentavaa kuulla, että tällle alueelle ei tapahtuisi juuri mitään. Asun lahden pohjukassa, edessä on iso saari ja vielä kaistale maatakin, eikä tämä kuulu niihin alueisiin missä yleensä järisee. (mutta niinhän ne luuli Kobessakin...)

Saya on kotoisin Fukuokasta (jossa ei järise) ja on asunut Osakassa kolme vuotta, eikä ole näittenkään vuosien aikana ollut isossa järistyksessä. Pieniä järistyksiä on.. Niitä oon itekin kolme jo kokenu (enpä oo tainnu mainitakaan aikasemmin). Ei syytä huoleen. Ensimmäisen kerran huojahti viidentenä Japanipäivänä. Oltiin Maarian kanssa jo nukkumaan käymässä, molemmat luki kirjaa, kun heilahti (ihan pikkasen vain, parin sekunnin ajan). Keskeytin lukemisen ja kysyin Maarialta tunsiko hänkin. Vastaus: "ai siekii tunsit sen! se ei ollukaan miun pää missä heitti!" Vähän aikaa ooteltiin, sydämessä jyskytti, mutta mitään ei kuulunu. Mutta kyllä ootellessa ehti miettiä mitä pitää tehdä. Kengät jalkaan, vessa on turvallisin paikka, pään päälle jotain suojaksi... Samanlaisia heilahduksia on tullut muutama tuon ensimäisen jälkeenkin ja jännä että nekin ovat olleet illalla. Tai sitten ne vaan tuntee ilta-aikaan paremmin, kun on koko ruoto vaakatasossa.

Siinäpä sitten Koben vastaus torni kilpailuun. Kesällä/paremmalla ilmalla satamassa on varmasti upeeta. Nytkin oli joku bändi korjaamassa kamojansa pois ja jos oikein ymmärsin Kobessa kuulee todella paljon elävää musiikkia (etenkin satama-alueella). Tavaratalossa meitä viihdytti iso jazzbändi, taisi olla joku jazz-kilpailu menossa tuona kyseisenä viikonloppuna.

Kobe oli kyllä taas niin erilainen tuttavuus, ihme lelukaupunki. Johtuneeko tunnelma sitten siitä, että kaikki on uutta (sattuneesta syystä vuoden 1995 jälkeen rakennettua) ja siistiä. Siis onhan muutkin kaupungit olleet todella siistejä, mutta Kobe menee siinäkin vielä pitemmälle.
En tosin siltikään ymmärrä miksi uudet talot on pitänyt rakentaa näyttämään huvipuiston osilta, kuten esimerkiksi kuvassa keskellä oleva hotelli...Hienoja ostoskeskuksia siellä kyllä oli. Saatanpa piipahtaa joku kerta uudelleenkin.