Eilen vierailin ensimmäistä kertaa japanilaisessa perheessä. Perheen tytön,Erinan, olin tavannut jo muutaman kerran aikasemminkin, joka vähän helpottikin jännitystä. Erina on ollut vaihdossa Alabamassa ja puhuu sujuvaa englantia, mutta varoitteli jo etukäteen, että hänen vanhemmat ja sisko eivät puhu englantia juuri lainkaan ja saattavat olla ujoja. Ja höpö höpö, kyllähän nuo haastelivat, suurimmaksi osaksi japaniksi ja väliin englannin kielisiä sanoja, mutta ymmärsin! Ja puhuin japania! (pirun huonosti tosin, mutta kyllä nekin näyttivät ymmärtävän, ainakin kommentit ja jatkokysymykset littyivät miun kertomiin juttuihin).

Hankalia kysymyksiä ne kyllä keksi kysellä, minkälainen mielikuva miulla oli Japanista ennen tänne tuloa? Vastasiko mielikuva todellisuutta? Mikä on erilaista Japanissa? Ruoka? Miksi Suomella on kaksi päämiestä? Ketä kuuluisia japanilaisia tunnen? Perheen isukki oli yllättynyt, että tiesin Yukio Mishiman, väitti ettei edes Erina tiedä kuka se on. Kiitokset siis Tertulle ja japanin kulttuurikursseille, on niistä jotain hyötyä ollut. Omien vastailujen tukena oli esitteitä Suomesta (juu, niitä lähetystöstä haettuja). Oli paljon helpompaa selittää minkälaista ruokaa Suomessa syödään, millaiset maisemat siellä on jne. kun oli kuvia mukana. Eikä japaninkielisistä teksteistäkään ollut haittaa.

Käytiin yhdessä Erinan ja perheen äitylin kanssa ostamassa tarvittavat ruoka-aineet illalliselle. Istuin ensimmäisen kerran autokyydissä täällä Japanissa. (Bussia ei oteta lukuun.) Olipa vähän vänkää istua etupenkillä. Suorat pätkät meni ihan hyvin, kun autoja tuli vastaan, mutta sitten kun käännyttiin, niin hui hitto kun pelotti. Sehän poukkaa ihan väärälle kaistalle! Muttas ei, kyllä Erina ihan oikein osasi ajaa. Omat oletukset vaan on täällä ihan vääriä, ainakin näin liikenteessä.

Illalliseksi tehtiin takoyakia, eli mustekalataikina-palloja.

Oli hauskaa oppia palluroiden valmistus ja ai että oli hyvää. Paljon parempia kuin Osakassa maistamamme, ehkä siksi että näihin mustekalapalat oli leikattu pienemmiksi. Pallerot lautaselle ja päälle kahenlaista soossia ja jauhetta.

Minä ja Erina.

Kiva reissu oli. Mukavaa ja iloista porukkaa, ei olisi tarvinnut jännittää etukäteen ollenkaan. Hyvin meni. Ja toivottavasti nähään pian uudestaan, vielä ei seuraavaa kertaa sovittu. Tosin Erina tulee siskonsa kanssa kansainvälisille festareille ens viikonloppuna, niin silloin nähdään ainakin...