Viime aikoina päivitystahti ei ole ollut kovin huima. Pahoittelen. Tuntuu vain, ettei ole oikein mitään kirjoitettavaa, kun tämä lukukausi on mennyt enemmän viihteen puolelle. Viikonloppuisin  aurinkoisina päivinä ollaan loikoiltu puistossa, sadesäällä katseltu elokuvia ja noh, joka säällä tietenkin lauleskeltu karaokessa. Yhtenä viikonloppuna eksyttiin clubbailemaankin. Hauskaa oli, mutten oikein välitä siitä, että täytyy valvoa koko yö ja kotona ollaan vasta seitsemän tienoissa aamulla.

Tämä lukukausi on ollut muutenkin erilainen, enää en ole jaksanut juosta temppeleiden perässä. Kaikki alkaa olla nähty ja joka viikonloppuna jossain hyppääminen on rasittavaa. Olen myös huomannut, että olen jo kovin tottunut japanilaisiin tapoihin ja outouksiin. Kovinkaan moni asia ei jaksa enää ihmetyttää. Olen silti yrittänyt ottaa valokuvia asioista, jotka saattaisivat olla outoja niille, jotka eivät ole Japanissa käyneet. Ja jotta sitten myöhemmin muistan outoudet itsekin.
1473439.jpg
Tämä herkku sisältää: pinaattia ja tomaattia... ja kuorrutus on tietenkin kermavaahtoa. Yam yam.
1473448.jpg
Aijai, nyt on paha paikka. Kummat ottaisi: pinkit vai keltaiset?
1473458.jpg
Vessatohveleita joka sävyyn...
1473453.jpg
Ja tottahan penskakin pitää pukea viimeisen (jenkki)muodin mukaisesti. Ei pidä unohtaa tosi cooleja englanninkielisiä tekstejä... (jotka eivät oikeasti tarkoita yhtään mitään).

Toisaalta ei nämä japanilaiset sen kummallisempia otuksia ole kuin suomalaisetkaan. Samalla tavalla ne elää, syö, juo ja pesee pyykkiä. Tosin todella paljon ahtaammin, riisi- ja sakepitoisemmin ja pyykkikone hurisee päivittäin. Yöunet nukutaan futonilla ja se on sitten tampattava ihan liian aikaisin, samalla kun huudellaan vastapuolen naapurille ohaaaaaaaaaaaaayooogozaimaaaaaaaaaaaasu!

Ja jos sattuu olemaan kuntosalin jäsen, niin on irtisanoutuminen tehtävä kuun kymmenenteen mennessä,  se ei onnistu kuun lopussa vaikkei olisi vielä seuraavaa kuuta maksanutkaan. Tai niin ne kovasti yrittivät. Mutta kun kertoivat uuden ohjelman vasta kymmenennen jälkeen ja olivat siirtäneet kaikki bodycombat-tunnit viikonlopulle, ei tätä jäsentä kiinnostanut jatkaa... Yritin selittää ja saada selvennystä asiaan omalla kökkö japanilla, muttei siitä oikein mitään tullut. Maksettava on ja sitten kun ennen huhtikuun kymmenettä kirjoitan erokirjeen saan lopettaa käymisen (ja maksamisen) huhtikuun lopussa. Sehän nyt ei sitten käynyt miun ajatusmaailmaan laisinkaan. Niinpä kirjottelin kirjeen, jossa selitin oman kantani, käännätytin sen koululla ja lopulta kiikutin salille. Ojensin kirjeen kaikkien sääntöjen mukaan:  kumarrellen, anteeksi pyydellen ja molemmin käsin kiinni pitäen ja lopuksi luikautin sayanora:n. Näin tämmöiset asiat hoidellaan. Olen paha paha ulkomaalainen ja mustaan nyt kaikkien maineen, mutta olen täällä enää vain 6 viikkoa ja salin kuukausirahalle löytyy muutakin käyttöä. Olisin voinut salilla jatkaa, jos olisivat pitäneet aikataulut entisellään, mutta hypinpompin-aerobic ja hiphop-tanssi ei kiinnosta.
Huvittavinta on,että eroprosssi tuntui olevan niin kovin vaikea asia. Samaan aikaan hommasin opintolainan Suomesta vain sähköpostia kirjoitellen,  ilman että näyttäydyin  pankissa, lähetin todistuksia henkilöllisyydestä tai vaihosta olosta... Sopimukseen nimi alle vain ja TADAA! pari päivää myöhemmin raha pätkähti tilille.

Pienoista kyllästymistä on siis havaittavissa. Mutta kyllä täällä vielä räpistellään, ihan vaan naapureitten kiusaksi lajitellaan roskat miten sattuu ja muutenkin pidetään elämää yllä tässä kadulla. Kovin tylsäksi kävisin naapuritätien elämä, jos eivät saisi laskea polkupyörien määrää aamuisin tai tutkailla roskapussin sisällöstä, että mitä ne ulkomaalaiset ovat nyt syöneet tai kuinka monta olutta juoneet.

Aika on mennyt todella nopeasti ja on outoa, että asun täällä enää 6 viikkoa. Tänään viimein varasin paluulennon ja Suomeen palaaminen tuntuu todellisemmalta. 29.5. lähden yhdeltätoista aamulla ja olen iltapäivällä kolmen tienossa Suomessa. Hui.

Tänään oli myös siitä historiallinen päivä, että saatiin vihdoin japanin tunnilla GENKI- kirja käytyä! Yattaa! Sen kunniaksi Takayashiki-sensei ylensi meidät samuraiksi:
1473487.jpg
Dennis, Sean, Abby, Daniel, Eliza, minä, Helen, Robin (ranskan-kanadalainen ja siinä on jo kaksi syytä hakata se. Kolmas syy on se, ettei se vieläkään esitelmässään osannut kirjoittaa nihon:ia oikein kanjeilla. Argh.) Eturivissä: Takayashiki-sensei, Fred ja Caleb.
Kuvasta puuttuvat vielä Nena ja Lee-Martin.(Lusmut eivät tulleet tunnille).

Tänään on taas satanut koko päivän, niin on ollut aikaa päivitellä blogia, siivota ja pyykätä... Viikonloppuna kuvataan sketsi japanin tunnille (japaniksi tietenkin). Tehdään Fredin ja Elizan kanssa murhamysteeri, saas nähdä mitä siitä kolmestaan syntyy. Minä poliisina, Eliza murhaajana ja Fred kaikkina muina hahmoina...
Ensi viikonloppuna lähdetään Joen kanssa Fukuokalle, sillä saatiin Tokyo Ska Paradise Orchestran keikalle liput sieltä (Osakan keikka myytiin loppuun muutamassa tunnissa) ja Cirque du Soleililla sattuu olemaan siellä kiertue myös paraikaa (liput hommattu myös siihen!!). Lisäksi 29.4. tiistai on vapaa päivä, joten saadaan mukava 5 päivän loma, kun skipataan maanantain tunnit. Heheh.

Toukokuun alussa on kultainen viikko (3.-6.5.), jolloin kaikilla on vapaata. Eli joka paikka on änkypunkutäysi vapaa-ajasta nauttivia japanilaisia, hotellien hinnat pompsahtaa ja joka paikassa on kalliimpaa. Niinpä noiden päivien missio on tehdä täsmäiskuja päiväkohteisiin (Biwa-järvi, Uji ja Himeji) ja ottaa rennosti kotinurkilla. Toukokuun keskimmäiset viikot opiskellaan ahkerasti (tai ainakin näytetään siltä). 24. 5. on lukukauden päätösseremonia, jonka jälkeen lähdetään Maarian kanssa vielä Yokohamalle ja bongaamaan Fuji-vuori.

Siinä se sitten alkaakin vaihtovuosi olemaan. Jossain siinä ja välissä pakkaan ja lähetän tavaraa Suomeen.
Ja nyt kun olen päivittänyt nämä tylsät päivämäärät, voin keskittyä olennaiseen, eli viimeisistä viikoista nautiskelemiseen. Mutta ei pelkoa, ei tämä vielä tähän lopu, kyllä tarkoituksena on blogiakin päivitellä. Ehkä jopa kommentoida Japanin epäkohtia ja kertoa kuinka kovasti ruisleipä juuri sinä päivänä maistuisi.
Hirakata kuittaa.