Rankimman koeviikon päätteeksi piti vähän nollata, joten perjantaina 19.10. päädyttiin karaokeen. Neljäksi tunniksi. 3500 jeniä (n.21euroa) ja saat juoda niin paljon kuin haluat. No eihän siinä hyvin käyny. Tai kävi, miten sen nyt ottaa, humalaan tultiin ja tuli sitä laulettuakin. Ja vot, oli lystiä.

Lauantain menikin sitten huilaillessa. Illalla sain tosin luettua materiaaleja kulttuurikurssin esseetä varten (jonka palautuspäivä oli maanantai 22.10).

Sunnuntai aamuna sain esseen sen verran hyvälle mallille, että myönnyin lähtemään mukaan Kobeen ja syömään sen kuuluisaa Kobepihviä. Luulin, että mukaan olisi tullut muitakin tyttöjä, mutta niinhän siinä sitten lopulta kävi, että kolmen ruottalaisen ja yhen saksalaisen poitsun kanssa Kobessa tallattiin. Ja mitä vielä. Pojat tahto shoppailemaan! No nih, ei siinä sitten kun näyttämään missä Koben parhaat rahantuhlauspaikat on (itehän olin keskustaan jo aikaisemmin Sayan kanssa tutustunut).     
Siinä Koben torni vielä kertaalleen ja läheltä. Ja sitten Koben Chinatown, ei ollu hyvä idea kulkea sen läpi just ennen ruokaa ja mahat tyhjinä. Oli niin herkullisennäkösiä ja tuoksusia juttuja esillä. Ja löyshän ne pojat Chackie Chan kaupankin. Kovin oli turisti-rysän olonen paikka.

Siellä ne pihvit valmistuu, komiat lieskat oli. Ja puikoillahan se pihvikin syödään, milläs muulla? Aluksi tuo esiliina nauratti, mutta osoittautuikin tarpeelliseksi, sillä pihvi tirskui reippaasti pöytään tullessaan.

Ja siinä se nyt on. Aivan taivaallisen hyvää lihaa! Oon aikasemmin ihmetelly sanontaa "liha suli suuhun" (ja yi pervot, nyt en tarkota sitä mitä työ aattelette), mutta nyt ymmärrän. Oli mureeta. Tällainen nautinto saadaan aikaan syöttämällä naudoille laatuviljaa ja juottamalla niille olutta. Hierontojakin ovat kuulemma saaneet. Kyllä Maaria oli taas ylpee miusta, kun kerroin että ihan miuta varten on nyt yks nauta lellitty ja sitten tapettu. Kalliiksi reissu kyllä tuli, illallinen alkukeittoineen, salaatteineen ja viineineen 6500jeniä, eli n.40 euroa. Autsch. Mutta kyllä se kerran elämässä täytyy koittaa! Vielä kun oli näin hyvä mahdollisuus, Maarian kanssa ei pihville oltais eksytty, viherpiiperö kun on...